Voisin sylkeä naamallesi mutten tahdo kuin hyvää
piirrän itselleni punaisen sädekehän seinälle.
Sinä jätit minut yksin eksyneenä
juuri niiden petojen ulottuville
joita muut luulevat ystävikseni.
Minä muistan eksyneeni.
Minä muistan niiden kynnet.
Minä tahdon enää vain löytää kotini
vaikka olenkin ainoa joka pystyy vielä näkemään kauneutta
seinille kuivuneissa veritahroissa
Minä piirrän niiden päälle sädekehän sinullekin
mutta en koskaan löytänyt tietäni perille.
Rakas, mikset avaa enää ovea?
Minä en tehnyt kellekkään pahaa.
Meidän syntimme ovat eri.