sunnuntai, lokakuuta 21
sunnuntai, lokakuuta 14
Mind in a box
There was nothing left to feel
when I fell into the night
I thought that I would never heal,
but that night I was reborn.
The sun is already up
I will never believe how bright it can be at this hour.
En ikinä enää itke syötyäni pullan.
En ikinä enää vihaa äitiäni kun hän pyytää minua lopettamaan jalkojen heiluttelun.
En ikinä enää valehtele kaikkea mitä olen syönyt.
En ikinä enää pahoinpitele itseäni niin paljon.
En ikinä rääkkää itseäni yhtä paljon.
En ikinä enää kritisoi itseäni yhtä paljon.
En ikinä enää vihaa itseäni yhtä paljon.
En ikinä vaadi itseltäni yhtä paljon.
En ikinä ole enää yhtä kylmä kun joskus olin.
En ikinä enää katsele laihoja kuin he olisivat muiden yläpuolella.
Minä en halua uusintaa kaikesta.
Minä en halua maata nenäletkussa sairaalassa.
Minä en halua olla niin yksin enää ikinä.
Minä en halua huolehtia syömisistäni yhtä paljon.
Minä en halua olla yhtä heikko.
Minä en halua satuttaa muita yhtä paljon.
Minä en halua joutua parantumaan uudestaan.
Minä en halua keskustella vain yhdestä aiheesta.
Minä en halua ajatella vain ruokaa.
Minä en halua anoreksiaa.
Minä en tee sillä mitään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)