Missä koulussa olet?
Tampereen yhteiskoulun lukiossa eli TYKissä.
Mikskä haluat isona?
Ei mitään tietoa!
Millanen sun perhe on?
Se koostuu isästä, äidistä, Unnasta, Joonasta ja Kaislasta. Meillä on myöskin kaks kissaa Maiju ja Lettu.
Me ollaan toisaalta tosi hajalla ja toisaalta tiukasti kiinni yhdessä. Koska meidän perheessä jokaisella on aika tilaavievä persoona (hyvässä ja pahassa), niin ylä- ja alamäet koetaan aika tunteellisesti.
Joona, isoveljeni, 20 vuotta, on ehkä ainoo joka on semmonen tasasempi yksilö. Tiedä sitten kuinka siitä on tullu niin normaali kun kaikki muut vähän sekasin. Joona asuu Kuusamossa ja se on siellä laskettelun takia. Laskettelu on sen henki ja elämä. Joona on oudolla tavalla mulle se helpoin ihminen, koska sille voi jutella kaikkia normaaleja asioita ja se on kaikkein normaalein. Lisäks se ottaa aika rennosti ton isoveliosansa ja sille voi sanoo kaikki jutut rehellisesti ilman että tarvis kauheesti pelätä sitä että se tuomitsee, tai juoksee äitille ilmottaan. Joona on myös rehellisin ihminen ketä mä tiedän.
Kaislan, isosiskoni, 22 vuotta, kanssa mulla taas on vähän monimutkasempi suhde. Elämän tilanteet on tällä hetkellä jotenkin siinä pisteessä, että otetaan helposti yhteen. Kaisla on silti ollu tosi läheinen henkilö mulle aina, vaikka nykyään en puhukaan sille paljoo mun elämästä. Meidän on turvallisempi pitäytyä vähän helpommissa aiheissa ja toisaalta sekin on ihan mukavaa. Kaisla tosiaan asuu Hervannassa koiransa Frodon (♥) kanssa.
Haaveiletko omakotitalosta?
Hmm, en ihan tiedä tarkottaako tää niinkun ihka omaa omakotitaloo. Tai siis kun asun puoliks tosiaan vielä kotona, ja tää perheen yhteinen koti on tosi iso ja ihana omakotitalo ♥. Jos tää kysymys koski sitä että haaveilenko omasta omakotitalosta niin emmä ainakaan vielä hetkeen haluais. Sitten joskus kun haluan niin oon aika tykästyny rintamamiestaloihin ja etenkin semmosiin jossa on joku vintti tms. Meidän mummulla oli semmonen ja se oli ihanimpia taloja ikinä! Tietysti myös olis siistiä joskus asua tämmösessä mitä meillä on nyt mutta tää on aika kaukana...mistään.
Haluutko matkata maailman ääriin?
Haluan! Isä ja äiti on matkustellu tosi paljon ja kertonu siistejä juttuja. Lisäks kai nykyään yleisestikin on kauhee matkustusbuumi niin oon saanu osan innostani siitä. Kesällä meen ekan kerran ihan omalle matkalle kavereiden kanssa ilman porukoita. Mennään Turkkiin koska mä en oo koskaan ollu semmosella kunnon aurinkolomalöhöilyturistirysäpaikassa niin haluan kokemuksen siitä. Äitin ja isän kanssa ollaan oltu Israelissa ja Norjassa, serkun ja tädin kanssa oltiin Virossa. Niin ja tietysti pakollinen ruotsinlaivakin on koettu muutamaan otteeseen. Mutta tosiaan kyllä mulla on suunnitelmia moneen paikkaan ja aion niitä alkaa toteuttaan pikkuhiljaa.
Kerro vähän pidemmin omista hulluista haaveistasi!
Apua ei mulla oo? Tai siis mä oon suorittanu viimeaikoina kauheen mummoutumisen ja tuntuu että mun suurin haave on nukkua paljon ja herätä myöhään ja kattoo telkkaria. Tietysti mulla on kaikkia isompiakin haaveita, kuten Sahinin kanssa yhteenmuutto syksyllä ja matkustelu ja ylipäätään onnellisuus. Mutta nyt just tuntuu siltä että isoin haave on saada turvallisuuden tunne ja luottamus takasin elämää ja maailmaa kohtaan. Näin huterilla jaloilla kävely väsyttää nopeesti. Yks haave on myös muuttua positiivisemmaks ja energisemmäks ihmiseks!
Lempiruoka?
Thai Laos ravintolan nuudelit. Äitin tekemä ruoka on myös niin hyvää että oivoi. ♥
Lempivaatekauppa?
yesstyle.com
Lempikouluaine?
Normaaliaineista tykkään biologiasta. Ilmasutaitoaineista lemppari taas on tanssi tai näyttämötyö.
Matka vai määränpää?
Yleensä matka. Oon semmonen pilvilinnojen rakentelija ettei mitään rajaa niin monesti määränpää on jotain muuta mitä odotin (ei välttämättä negatiivisella tavalla!). Matka myös sen suhteen, että tykkään järjestellä, tehdä listoja ja laskea tunteja. Mulla nytkin lukiokalenterissa juoksee päivät siihen että on synttärit ja että lähdetään Turkkiin.
Kadutko mitään?
Yleensä en kadu mitään. Jotenkin tunnen semmosen tosi turhaks ja voimia syöväks. Tietysti ajattelen monesta asiasta, että olisin voinu hoitaa ne paremmin tai toivoa että kumpa jotain ei olis tapahtunut mutta katumus on mun mielestä eri asia. Mä en yleisesti jää jumittaan mihinkään pitkäks aikaa tai muistele että voi hitsi kun meni 100e hesburgeriin.
Oletko tyytyväinen tämän hetkiseen elämän tilanteeseesi?
Nyt on meneillään tämmöinen odotuksen ajanjakso (ei, en ole raskaana) ja toisaalta tämmönen on aina jännittävää. Tai kun on niin monta asiaa tulossa. On tulossa kevät, mun lempivuodenaika, kesä jollon mennään Turkkiin, on kesätöitä (?), Sahinin ja mun tauko loppuu ja mennään mökille taas (oon ootellu sitä tässä kaks vuotta), muutetaan yhteen, saan sisustaa kodin, pitää kunnon tuparit (mulla on jo nyt facebookissa kavereille ryhmä.. :D) täytän 18 ja fojsofio! Nyt jännittää taas ihan hirveesti! Mutta siis vastaus kysymykseen: olen. Vaikka kummastelenkin sitä välillä.
