There's just something in my heart, you might never understand.

Ensimmäistä kertaa kunnolla.. hävettää sanoa se ääneen. Yritin tosissani oksentaa. Oksensinkin vähän. En olisi uskonut tulevani tähän pisteeseen.

Miksi se oli niin vaikeaa?

En saanut sadasosaakaan ahmimistani ulos. Oksensin lähinnä sylkeä.

Tahdon raadella itseni verille,

tahdon kehoni täyteen mustelmia,

tahdon hakata sen rikki.

Tahdon pois.

Let me out, let me out.

Tekee mieli lyödä, lyödä lujempaa kuin ennen.

Niin lujaa että vapisen kivusta, murtaa joku luu, satuttaa.

Aamulla aurinko vielä paistoi, päivällä olin onnellinen.

Hyvä balettitunti, yritin enemmän kuin koskaan, opettaja kiinnitti huomionsa minuun, kerrankin. Sitten tuttu tyhjyys iski.

Tyhjyys joka yltää kaikkialle, jokaikiseen soluun, se jyskyttää päässä ja humisee korvissa.

Kaikki on tyhjää

tyhjää.

Painan liikaa, ihan liikaa.

Laihdu vitun läski, ai etkö pysty? Iskeekö tyhjyys, ei uskois, kun et näytä yhtään siltä. Näytät siltä kun tuntisit joka hetki ton läskimahan ja reidet. Hyi saatana, miten sä pystyt oleen tollanen. Laihdutaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa.

Täällä on vain minä, ajatukseni ja loputon tyhjyys.

Ainiin, ja 48 kiloa.

Laihdu.

I built myself up and fly around in circles.

se olen minä, muistatko?

minä olen lauseissasi,

takerrun tavuihin, roikun sanoissasi

minä katselen sinua tuulessa,

tipun alas sadepisaroissa, kylmetän sinut lumena kengissäsi

minä silitän poskeasi,

henkäisen korvaasi ja itken paidallesi

minä tanssin askeleissasi,

tukehdun hengitykseesi ja laulan ajatuksissasi

minä tahdon sinut kokonaan,

älä näe muita, älä kuuntele heidän nauruaan

minä olen tässä

paina pääsi syliini, minä pitelen sinua

älä näe muita, älä rakasta heidän heikkouksiaan

miksi sinä näet minut?

miksi rakastat heikkouksiani?

sinä näet mitä muilta peitän

tummat silmänaluseni

mustelmat, arvet

sinä parannat ne.