Moidododod! t. 7-lk Kuisma

Hii, purin muuttolaatikoita (huijaan, oikeesti siirtelin niiden tavaroita vaan toisiin laatikoihin)

ja löysin tämmösen aamunavauksen jonka tein 7-luokalla, jos oikein muistan.

Mietin sitten että kun en oo mitään järkevää ikuisuuksiin postaillu niin kirjottelempa tän sitten tähän!

Varmaan aika kulutettuja aiheita mutta tää oli vielä ennen niitä mun omia syömishäiriöaikoja

niin musta tää oli jotenkin kiinnostavampi kun että nyt kirjottaisin saman.

Kauneusihanteet

Nykymaailma on suurempi kuin ennen, joka tarkoittaa suurempia selviinjäämisen paineita.Ihmisistä halutaan tehdä voimakkaita, älykkäitä, nopeita, menestyviä, sitkeitä, kestäviä ja kauniita.
Osaksi työhön, osaksi kauniimpaan koko maailman kattavaan katukuvaan.

Kun ihmisen olemukseen aletaan puuttua, siihen tahdotaan puuttua voimakkaasti, muovailla ihmistä kuin muovailuvahaa. Kai näin on ennenkin ollut, nykyään vaan on paremmat resurssit siihen. Botox, silikoni, kirurgin veitset ja rasvaimut: koko ihminen leikellään, kohotellaan ja muovaillaan uudeksi.
Lasku tulee perässä.

Korviini kantautui pieni aika sitten mielenkiintoinen mainos, joka jo ensimmäisellä soittokerrallaan särähti pahasti korvaani. "Ei enää bad hair dayta, ei enää ulkonäköpaineita!" lehteä mainostava kuulutus lupaili. Huomaako joku muukin ristiriidan? Miksi kukaan murehtisi bad hair daysta tai ostaisi kauneuslehtiä jos ei olisi pakottavaa tarvetta olla kaunis? On lähes jokaisen ihmisen velvoite näyttää hyvältä, eikä kukaan edes kysy, mikä lopulta on hyvännäköinen. Onko se 70-vuotias hymyilevä isoäiti, joka odottelee lapsenlastaan mummolassa, vaiko trendikäs, uudelleen muovailtu ja ilmeetön silikonikauhistus? Ihmisten ei anneta ikääntyä, sehän tarkoittaa käytännössä sitä, ettei muisti, lisääntymiskyky ja muut tärkeän toiminnot pelaakkaan niin kuin nuorilla. Niinpä muokatulla ulkonäöllä voidaan luoda illuusio mm. tehokkaammasta työntekijästä.

Naisten ulkonäön merkitys työelämässä ollaan tutkittu, ja jonkun tutkimuksen mukaan nainen etenee huomattavasti helpommin työelämässään hoikkana. Hoikkuus kun kertoo "itsehillinnästä ja itsekurista", ja mitä sen parempia ominaisuuksia työntekijältä voidaan vaatia? Samalla mietin, täytyykö se silti lunastaa itseään rääkkäämällä lenkkipoluilla? En tietenkään väitä, että monet eivät tekisi sitä vaan liikunnan ilosta tai että liikunalla on jotenkin negatiivinen vaikutus ihmiseen, ei, puhun siitä kuinka monien motiivi perustuu yksinomaan siihen, että kelpaisi muille. Halutaan muiden hyväksyntä, siitä niin monet paineet kumpuavat. Huhkitaan salilla ja treenataan lenkkipoluilla ettei vaan vastaankulkijat kaupungilla rypistäisi otsaansa kun huomaa vähän leveämmät reidet kuin lehtien malleilla, tai mahan joka ei olekaan täydellisen litteä.

Lukiessani monia mielipidekirjoituksia ja kolumneja kauneusihanteista, olen myös pari kertaa nähnyt toisenlaisen idean: Yritetäänkö täydellisellä ulkonäöllä peittää jotain? Sitä, ettei nätin ulkokuoren alla olekaan mitään. Haetaanko sillä itsekunnioitusta tai sopusointua itsensä kanssa?

Rehellisesti sanottuna, en usko, että vaikka kuinka parantelisi itseään koko ajan, saisi sillä hyvää itsetuntoa. Monestihan puhutaan, kuinka teineillä on ongelmia oppia tuntemaan oma kehonsa ja hyväksymään se, koska murrosiässä keho muuttuu niin paljon. Eikö se oli aikuiselle yhtä vaikeaa? Kun "aiempaan" kroppaansa ei ole tyytyväinen tai sinut sen kanssa, miten se voisi onnistua keinotekoisen "uuden minänsä" kanssa?
Nainen, joka vierastaa vartaloaan eikä hyväksy sitä, saa varmasti pintapuolista egonkohotusta silikonirinnoista, kun yhtäkkiä kaduilla päät kääntyvät ja iskulauseita satelee, mutta onko sillä kokonaiskuvaan ja itsensä arvostamiseen mitään vaikutusta? Kuinka moni meistäkään ajattelee, että tärkeimmät ihmissuhteemme perustuvat toisen ulkonäköön. Siispä, lähituttumme saattavat ehkä tykätä ulkonäöstänne, tai olla tykkäämättä mutta kuitenkin oletettavasti heitä kiinnostaa se, keitä todellisuudessa olemme. Mistä puhumme, mille annamme arvoa.
Takaisin kuitenkin median pariin. Kyselin blogissani (huom! galleriapäiväkirja) tutuilta ja tuntemattomilta, tuleeko heille ulkonäköpaineita mediasta. Ilokseni muutama vastasi kielteisesti, joskin suurinosa myöntävästi. Blogiini vastaili vain tytöt, mutta suoritin samaa kyselyä myös pojilta kasvokkain ja netin välityksellä. Kukaan pojista ei myöntänyt, mutta yksi kertoi kaverilleen aiheutuvan paineita pornosta.

Pojat ovat siis melko immuuneja tälle kyseiselle ongelmalle nimeltä ulkonäköpaineet. Ulkonäköpaine, joka käyttäytyy kuin koira, haistaen pelon ja heikoimmat yksilöt ja käyden niihin kiinni nujertaen ne pala palalta.

Vastustetaan siis tätä lähestyvää petoa: seuraavalla kerralla kun joku heittää jotain negatiivista liittyen ulkonäköönne, älkää ottako itseenne vaan nostakaa päänne pystyyn. Olkaa se joka haluatte, olkaa se itsellenne älkääkä alistuko valmiisiin muotteihin vaan valloitetaan maailman omana, kauniina ja persoonallisina itsenämme! (~Hihii, syy 103488575 miks mua vihattiin yläasteella :-----D)

superlaiheliini!

Jotain joskus samoihin aikoihin otettuja kuvia mitä toi teksti on kirjoteltu.