Löysin kivan blogin...

...jota haluan mainostaa.

Syy yksi: se on mun riparikaverin joka on huipputyttö.

Syy kaksi: täytyy yrittää hyvittää kun löysin ton vasta nyt ja oon ollu petturikaveri enkä oo lukenu sitä.

Syy kolme: siinä on oikeesti hiton hienoja kuvia .

Syy neljä: Anna on niin nättisöpölöpönöpö ♥

Syy viisi: mulle tuli varmaan ekaa kertaa ikinä matkakuume pelkistä kuvista.

Syy kuusi: toi blogi ei ilmeisesti oo saanu huomioo mitä se ois ansainnu!

Pidemmittä puheitta tässä se on

http://everylifehasa-story.blogspot.fi/

Anna on siis toi kuuma brunette.

Solmussa

Vähän tyhmä olo.

En oikein osaa selittää mutta mulla on ollu tässä vähän huonompi jakso menossa.

Ei siis minkään syömishäiriön kannalta (= se on aika kuollu osa-alue mun elämässä)  mutta noin muuten. 

Kokoajan semmonen nurkan takana piilevä ukkospilvi, niinkun outo paine päässä kokoajan.

Joskus mun pitää keskittyä itteni koossa pitämiseen niin paljon että mun pään sisällä kuuluu outo hurina ääni.

Kauan kaivattu aivojen käyttö? Ei naurata.

Ootan suhteellisen paljon (jos vähän liiottelen) sitä että pääsen jutteleen jollekulle (joo tiiätte semmoselle sairaanhoitajapsykologitms) taas.

En oikeen ees ymmärrä että auttaako se koska yhtälailla sillon kun ne käsitellyt asiat on pinnalla

mun mielialat vetää tuhatta vuoristorataa sekasin. Mulla on nytkin kirjottaessa niin oudon väljähtyny ja harmaa olo etten ihan saa itestäni irti mitään. Tiskirätti vois olla osuvin kuvaus ja herättää mussa pienen sympatian siemenen. Enskerralla kohtelen rättiä paremmin.

Toisaalta oon ihan millin ylpee itestäni että mun käsivarsien iho on ollu ehjä varmaan ennätyksellisen kauan vaikka itseinho pukkaa niskaan joka hiton lauseen jälkeen mitä sanon. Ja joka lause mitä kukaan sanoo musta on mun päässä aika ruma. Tai sit tosiruma, kyllähän se keventää kun on mistä valita! Kaveriporukankin kanssa tänään oli tosi vaikee lähtee käyntiin kun tuntu siltä että haluan vaan olla hiljaa ja uppoutua itsesääliini. Ehkä mä lopetan tän sitten kun oon rypeny tarpeeks siinä että "byhyy miks mun niskaan kaatuu kokoajan roppakaupalla MUTAA". 

Oikein paksua paskanväristä mutaa joka liisteröityy muhun kiinni.

Niinjoo, puhuttiin parin kivan töyhtöhyypän kanssa siitä että jos yhtäkkiä jokanen sais tiedon että ihmiskunta tuhoutuu ellei jokaikinen tee jotain pelastaakseen maailman. Ne töyhtöhyypät sano että varmasti ois aina yks semmonen joka rikkois koko jutun. 

Mä sanoin että se olisin mää ja se ois mun kosto maailmalle kaikesta.

Oon niin pahis.

Halusin vain jakaa

This is my body 

and it's fine

It's where I spend the vast majority of my time

It's not perfect

but it's mine

It's not perfect

And the weirdest thing about it is

I spend so much time hating it

but it never says a bad word about me

If these feelings of mine will ever be forgiven

I no longer fear killing. 

 My wish would no longer come true. 

 I live merely in order to protect. 

 So that I can stay true to myself.

 I do everything in order to return to you. 

In my bosom, which is scorching painfully, 

a filament of a tender lie and an outcry resounds.

I wanted to build a paradise with you. 

I wanted to smile by your side forever. 

I wanted to believe in the meaning of my life. 

The future was always leading towards you.

Everything is part of the key connecting unto the future. 

Feeling our bond within my collapsing body, 

I vow once more to protect you.

mummu ♥

meritausta (=Näsijärvi) koska mummu on syntyny ja asunu suurimman osaa elämästään Porissa

hii osa lapsenlapsiparvesta. Mummun vasemmalla puolella armas veljeni joka sattui edustamaan tähän kuvaan ;3

Pari viikkoa sitten oli mummun 80-v juhlat ja halusin vähän sukulaispotretteja sekä sitten ihan oman kuvan synttärisankarista. 

All walls are great if the roof doesn't fall

Tosiaan joka mun lempibiisiä on koskaan kysyny niin tämä se on:

♥

Käytiin mökillä

Plölölöl. 

Kyseisen objektin arvaajalle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki xD

En jaksa päivittää vielä(kään) mitään järkevämpää.

Löysin jonkun runoja jotka olivat kauniita tai sitten hassuja, en päättänyt vielä

Jollei tämä olisi minun elämäni, nauraisin

Rakastaisin jos osaisin,

jos tietäisin kuinka kovaa uskaltaa

Menetkö rikki

vai väsynkö minä?

'Rakkaus' liian usein

olen niin sanonut,

liian usein joku toinen on sen julkituonut

En tiedä mikä on todellista,

mitä odottaa,

mitä olla odottamatta

Pelkään:

ystävyys on 'vain'

Ystävyys on kirosana.

Palaisin käsiisi kiinni

yksinäisyyden jälkeen rakastaisin

Ehkä aluksi haparoiden 

mutta kuitenkin kauniimmin

kuin kukaan koskaan

En enää tyydy puoliksi valmiiseen

vaikka menneisyys katseli

en hävennyt

Moneen tanssikutsuun olen niiannut

Yhtäkään en ole tanssinut loppuun saakka

Ympärilläni olivat väärät kädet - olen pahoillani.

Koko koneisto lähti jo liikkeelle

tunteet tahto, suunnitelman

koko koneisto

Rakastaen kuljeta minut uneen

Sinun kanssasi 

kalliokin on pehmeintä maata

Ehkä unohdamme hetkeksi vakavuutemma

minä synkkyyden, sinä asiallisuuden

Ehkä puhut tunteistasi ja tällä kertaa minä kuuntelen

Ehkä olemme hiljaa yhtä

Kauniimpaa en tietäisi

Ehkä käännät minulle maailmasi kielen

Lupaan olla paras oppilaasi

Että rakkaus on pelkkää tunnetta?

Sitä en vaadi edes itseltäni

että sanoisit 'tahdon' ja tarkoittaisit myös

ja tarkoittaisit myös.

Itse sanoin ettei saa omistaa

sanoin sen ennen kuin tiesin

mitä on menettää

Seuraavan kerran olen nöyrempi

Nyt annan kapinan valloittaa

Muistot ovat kapina, harvoin ymmärrys

Tanssit minun kanssani, hymyilit minulle: yksin minulle

Halasit, halasit toisenkin kerran

Miten vielä itseä kidutetaan?

Muistuta niin ahdistan lisää

Naura maailma.

Minä olen katkera

tunteille eriaikaisille

eriasteisille tunteille

jotka eivät leikkaa, eivät kohtaa

Olen katkera minälle

joka kailotti "odota!"
Oli oikea aika, oikea hetki

Pelon "odota" viivästytti lähdön.

Rakkaus valitsi toisen matkustajan

Ensiksi tahdon sanoa:
runo ei ole kosto vaan aina lohdutus

Ei taida kalareissusta tulla mitään

luin viestisi väärin

Niin totaalisen väärin ei ole kukaan koskaan lukenut

Minulla on paljon opittavaa

Yön ajan olen aikuinen

Nolattu, nöyryytetty

Säästä edes hieman kunniaani
Jumala, jokainen osaa näytellä, jokainen osaa valehdella

En voi luvata jaksavani 

mutta ei siihen ole syyllisiä

piste

ps. ostin hylamaitoa ja ruisleipää, niin kuin noin varalta
JOS OLISIT TULLUT

pps. en pidä hylamaidosta!

Olen jäänyt autuaasti Austenin aikaan

Olen lukenut sonaattini
olen istunut ikkunalaudalla kaipaavana
(sadevesi on putoillut pitkin lasia)

Ja ihan totta: olen itkenyt.

Olen hahmotellut sukunimeäsi omani jatkoksi

Ollut hölmö, herkkäuskoinen ja ennenaikainen

Olen jäänyt tuijottamaan kadulla lastenvaunuja

Ajatuksissani kai jopa silittänyt kauluspaitojasi

Olen tyttömäisesti kikatellen melkein tipahtanut tuolilta

kun joku on maininnut nimesi

Ja ihan totta: olen istunut lattialla ja itkenyt

Toivoen ettei mikään jatkuisi

Kädessäni antamasi hotellin kuulakärkikynä
(muuta sinusta ei jäänyt)

Olen siivonnut jättämäsi hammasharjan pois

Säilyttänyt jopa muistilappusi

Kirjekuoren, jota koristaa käsialasi

Ja ihan totta: olen itkenyt yön

ja vielä seuraavan aamunkin

Sinä et taida koskaan lukea tätä

Kesä-Kuisma

ihan parasta: voileipäkeksiä, vaniljatuorejuustoo + aprikoosihilloo ♥

uusiasukkiauusiasukkia

Muahahah, päätin nyt että vaihdan kohta tukan väriä.
Tähtään suunnilleen (skrollailkaa koko sivu alas kun noi ekat kuvat on vähän huonoi) tähän takasin.
Mua vaan pelottaa ihan sikana kaikki mahdolliset allergiareaktiot ja kun tää punanen on niin myrkyllinen! Mutta syksyllä varmaan takasin punapääks ellen sitten tykästy tohon tummempaan pysyvästi.
 Kohta Kuisma suuntaa mummun 80-v juhliin eli oli tärkein postaus taas hetkeen.
Vietelkää lepposia päiviä armahat lukijani ;3 ♥
Ja voivoi miten te lisäännytte vauhdilla! Kesää rinnassa hmmmh?

Oodi suklaalle