I built myself up and fly around in circles.

se olen minä, muistatko?

minä olen lauseissasi,

takerrun tavuihin, roikun sanoissasi

minä katselen sinua tuulessa,

tipun alas sadepisaroissa, kylmetän sinut lumena kengissäsi

minä silitän poskeasi,

henkäisen korvaasi ja itken paidallesi

minä tanssin askeleissasi,

tukehdun hengitykseesi ja laulan ajatuksissasi

minä tahdon sinut kokonaan,

älä näe muita, älä kuuntele heidän nauruaan

minä olen tässä

paina pääsi syliini, minä pitelen sinua

älä näe muita, älä rakasta heidän heikkouksiaan

miksi sinä näet minut?

miksi rakastat heikkouksiani?

sinä näet mitä muilta peitän

tummat silmänaluseni

mustelmat, arvet

sinä parannat ne.

Just don't deny it, don't try to fight this.

Mielenkiintoinen päiväni alkoi 47.7 aamupainolla. En pitänyt siitä mutta mitä voisin valittaakkaan kauhean syöppöilyn jäljiltä. Koulussa viihdyin 20 yli yhteentoista kunnes lähdin bussilla treelle jossa kävin tt:ssä täyttämässä tettilapun. Sen jälkeen menin avustajatanssijaks Uusi Päivä -sarjaan. Meillä oli yks jazz sarja ja yks hiphop. Jännä sillain kun en tanssi oikeesti hoppia mutta se meni paljon paremmin. Niitä otettiin jotain 4 ottoo/tanssi ja mokasin sillai varmaa et molemmissa kerran. Voisin lyödä vetoo että just ne kohat otetaan. Plah. No mutta en kerenny siis reneeihin joten menin M:lle etuajassa ja nähtiin Ka:takin. M:lla katottiin Strange Circus loppuun. Se on semmonen outo japsileffa, ihan sairas semmonen mut se oli mielenkiintonen. Sieltä sitten kotiin jossa leivoin suklaavadelma muffinseja, söin ihan hullusti sitä taikinaa. Kun tulin kotiin painoin 47.6 ja äsken kun kävin niin olin 47.8. Oli kiva päivä sillain kun olin niiden tyttöjen kanssa jotka oli kanssa siellä avustajina, meitä oli siis TBO:lta kaikki ja jokanen niistä tanssii mun kanssa jossai lukuunottamatta yhtä mut ne oli siis tosi mukavia ja jultetii kaikkee. Syömisistä sen verran että:
aamu: ruisleipä + vesilasi

koulussa: lähin ennen ruokailua mutta bussissa banaani

iltapäivällä: activia metsämarja juotavajugurtti

illalla: ruisleipä jossa tonnikalaa, 5 muffinssia + vesilasi

Talking with my dad today.

"Mä oon huolissani susta kun oon huomannu miten sun kaunis vartalo alkaa kuihtuun ja muistuttaan jotain muuta"
"Sä oot luonu oman maailmas jossa oot yksinäisyydessäs kaukana muista, ihan kun rankasisit ittees jostain. Kesällä näytti jo hetken siltä että aikoisit astua sieltä pois mutta nyt sä oot vetäny sen kalterioven tiukemmin kiinni kun koskaan. Sun maailma siellä kaltereiden takana on selvästikin paha, mä päättelen sen noista käsivarsista."
"Sä oot menny lähiaikoina kauas ja tuntuu kun sulla ois kaks minää, se valosa ja sitten se nykynen sulkeutunu."

Isä anna anteeks, mä en tee sitä tahallani mutta mä ansaitsen sen. Mä ansaitsen kuihtua, mä ansaitsen jokasen mustelman mun kehossa. Mun täytyy haihtua, sillon mä satutan vähemmän, mussa on vähemmän ongelmia kaikille. Mä en ansaitse sitä mitä mulla nyt on, ihmisiä jotka tahtoo auttaa, jotka hymyilee mulle kun mä sukellan tähän yhä syvemmälle. Mulle kuuluu mun oma maailmani, se synkkyys ja yksinäisyys, mun pitää kärsiä. Ja isä, mä en ole lahjakas ja erikoinen niin kun sä luulet, mä olen heikko ja huono. Älä välitä musta, älä vaivaa päätäs huolilla joita aiheutan, mä yritän kantaa ne yksin. Älä tuhlaa energiaas muhun, mä en ansaitse sitä. Kukako mulle näin väitti? Ne oli keijut jotka kuiski mun korviin, mun pitää liittyä niihin. Ne keijut on pieniä ja kauniita, kuin lasia. Ne kertoivat kuinka mun täytyy tulla niiden kaltaisiksi että saisin pysyä tässä maailmassa. Ne sanoivat mua lihavaksi siaksi jonka täytyy muuttua ja niin mä aionkin, mun on pakko. Tiedän että sä haluat parantaa mut isä, tietysti, koska oot paras vanhempi mitä voi saada. Ootte äidin kanssa molemmat, mutta mä en oo enää teidän ulottuvissanne, oon aika kaukana jo niin kuin sanoit.

Siitä huolimatta isä, mä rakastan sua.