Tää on nyt vähän uutta blogilleni ja minulle saada

joku tämmöinen tunnustus mutta yritetään!

Eli sain tämmösen:

You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogspotin näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!

Koitan nyt sitten saada tähän
vähän jotain yllättävää.
Vaikkei edes yllätävää niin jotain

vähän erilaista.

Rakastan teatteria. Olen ollut muutamassa 

"isommassa" jutussa mukana kuten ylläolevan

kuvan teoksessa Vihan Päivät 1918

ja Hämeenlinnan kaupunginteatterissa ja pakkahuoneella esitetyssä

Seireenin suudelma -tanssinäytelmä..härpäkkeessä.
Näiden lisäksi olen ollut muutassa sarjassa 

avustajana (Uusi päivä ja Tehdas).

Vihan Päivissä olo oli parhaita kokemuksia elämässäni.

Äitini pakottaa meidät aina lähes

jokavuosi mustikkaan.
Tänä vuonna olen itse innostunut ajatuksesta ja 

odotan jo sitä kun voi poimia marjoja!
Kuvassa asianmukaiset vaatteet.

Tuli ensimmäisenä mieleen sana kaipaus.

Meillä oli mahtava porukka

ja nyt jotenkin erkaannuttu ihan liikaa.
Päivä jolloin kuva on otettu oli mielettömän

 ihana ja hauska. 

+ tykkäääään olla repparissa!

Olen käynyt kerran Norjassa.

Olin jo rakastunut ajatukseen vuorista katsoessani yhtä

lempielokuvistani Liikkuvaa linnaa, etukäteen

ja "itse koettuna" rakastuin niihin vielä enemmän.

Ne toivat mielettömästi turvaa ympärille 

ja ikäänkuin hoivasivat. Niistä tuli todella varma olo, tiedä sitten miksi.
Maa johon tahtoisin uudelleen.

Hii, kävin rippikoulun Päiväkummussa.

Elämäni parhaat kaksi viikkoa.

Siirrän tätä eteenpäin teille:

http://vilmalaura.blogspot.com/

http://fantasy-kirjablogi.blogspot.com/

http://untitledtimeofmine.blogspot.com/

Ihan liikaa kuvaideoita toteutettavana 

ja mihin päädyn;

kasvokuviin joista toinen näyttää

 pelästyneeltä metsäneläimeltä?!

Alemmassa kuvassa oli ajatuksena lause

"Joskus minäkin väsyn."

I wanna hear what you have to say about me
Hear if you're gonna live without me
I wanna hear what you want

What the hell do you want?

Tein tämän postauksen ajatellen kaikkia

niitä, jotka eivät uskalla pyytää apua ääneen

niin, että joku kuulee.

Muistan itse monesti ahdistuksissani

huutaneen sitä tyynyyn, tai miettien sitä yhtä sanaa

koko sen ajan, kun olin ihmisten seurassa.

Nämä eivät kuitenkaan ole minun avunpyyntöni.

Joku toinen (arvaatteko kuka) otti minusta kuvia vaihteeksi. 

Vähän erilaisia kun mitä yleensä.

P.S. Toinen terapia-/jatkohoitokerta suoritettu!

Viikonlopusta:

♥

Edessä viikonloppuleiri eli ei postauksia pariin päivään.

Nään kavereita joita en ole nähnyt ihan

liian pitkään aikaan.
Viettäkää tekin ihana viikonloppu! ♥

Joku mua piteli siinä

se oli niin kamalan vahva
eikä se halunnut päästää irti.

Taas tukkapostaus!

Tai siis hmm, etsin ystävälleni kuvia yhteen

hänen postaukseensa niin kävin kaikkia kuviani läpi.

Alkoi kaduttamaan kaikki värjäykset ja leikkaamiset.

Tietysti syömiset on ohentanut hiuksia

enemmän kuin voisi arvata tai mitä on tajunnut

mutta nyyh, silti.

I can see a lot of life in you,

and I think the dress looks nice on you.

Immortal angels, dressed up as junkies.

Kävin eilen ensimmäistä kertaa jatkohoidossa.

Olin jo alunperin kielteinen koko istunnon suhteen

ja se vastasi täysin sitä mitä odotinkin.

"Mitä sulle kuuluu?"
"Mulle kuuluu tosi hyvää."

"Kertoisitko jollain muilla adjektiiveilla sun olotilaa yleensä?"
"Ilonen, pirtee... entinen."

"Kertoisitko adjektiiveilla tätä päivää ennen tätä istuntoo?"

"Ilonen, pirtee, normaali."

"Kuvailisitko lisää?"
"En."

Samat asiat aloitellaan joka kerta alusta, aina eri ihmisen kanssa.

Se toinen hymyilee ja itse istun polvet sylissäni hiljaa.

"Mä en olis halunnu tulla tänne."

"Se onkin vaan pääasia että käyt täällä. Sun ei tarvi puhua josset halua."

"Miten sitten äidin mielestä asiat on sujunu?"

"Syömiskäyttäytymien on palautunu täysin normaaliks, se syö miten haluaa ja painokin normalisoitunut. Enää ei tarvii niin vahtia."

Ei tarvi enää vahtia, kyllä minä syön itse. Hyvin syönkin.

Minä olen normaalipainoinen.

Minä olen normaalipainoinen.

Kun lähdin sieltä hoidosta piti käydä ostamassa joku paita palkinnoksi siitä,

että jaksoin koko 45 minuuttia. Pitkästä aikaa pukukopissa

en kehdannut edes katsoa itseäni. Häpesin niin paljon.

Enkä uskaltanut mennä reeneihinkään,

pelkäsin niin paljon niitä peilejä, sitä kömpelyyttä.

Tunsin itseni huonommaksi kuin pitkään aikaan.

Ostin pupun muutama viikko sitten.