Vaikkei osastolla niin paljoa syvällisiä puhuttukkaan, niin ajattelen sut kuitenkin ystävänäni. Muistan susta vain hyvää mm. kun leivottiin ja kudottiin yhdessä. Mua satuttaa kuulla, että olet joutunut purkamaan pahaa oloasi satuttamalla itseäsi. Toivon todella, että puhut asiasta vanhemmillesi. Kaikki ymmärtävät, ettet tee mitään ihmeparannusta. Ymmärrän sua, kun satutat itseäsi koska teen sitä itsekin, mutta silti toivon ettet tekisi sitä. Sun täytyy yrittää etsiä muita keinoja purkaa itseinhoa ja patoumia. Puhu jollekkin, pyydän! Kaikki voimani ja halaukseni sinne, toivon että löydät taas onnea elämääsi :)
voi että mua ärsyttää kun luen joitakin kommentteja tässä blogissa.
Ensinnäkin, kuvistasi, ne ovat taidetta. Miksi ihmisiä haittaa paljas pinta kuvissai. Minusta se on vain kaunista, tapa ilmaista itseään. Kuviin tulee lähes poikkeuksetta herkempi fiilis, paljaus saa ne näyttämään paljon aremmilta ja henkilökohtaisemmilta, mikä ainakin koskettaa minua niin katsojana kuin itsekin kuvausta harrastavana. Itse jopa otan usein alastonkuvia omasta vartalostani, mutta ne eivät tosin ikinä tule päätymään minnekään muualle kuin itselleni. Se on tapa ilmaista ja hyväksyä itsensä, mitä pahaa siinä on jos kerrankin voi näyttää kauniilta, vaikka "vain" valokuvassa?
Ja miksi kaikki sanovat, että anoroktikot haluavat satuttaa muita sanomalla itseään läskeiksi ja haukkumalla itseään? Se on sairaus ja se sairaus asuu ihmisen mielessä, silloin omaa asennetta itseään kohtaa on hyvin vaikea muuttaa. Ei arvostelua haluta kanovoida muihin vaan itseensä. Ja sanovathan nekin, jorka ovat terveitä itseään läskeiksi, eivätkä hekään varmasti halua ketään satuttaa. Jokainen on varmasti joskus kokenut itsensä lihvaksi.
Minulla on ystävä joka on häilynyt elämän ja kuoleman rajalla jo pitkään, painoa alkaa kolmosella ja sitä yritetään epätoivoisesti kohottaa nelosella alkavaan lukuun. Minusta on väärin, että vaikka hänkin on sairas, erittäin sairas, hänkin saa osakseen samanlaista arvostelua kuin sinä. Eikö siinä tilassa olevasta ihmisestä jo voi npäätellä että sille vaan ei voi mitään, sairaus valtaa mielen.
Blogisi on ihana, sinä olet suloinen. On hienoa, että blogisi kuvat ja tekstit herättävät keskustelua ja saavat ihmiset puhumaan. Se on varmaan välillä rankkaa itsellesi, mutta toivottavasti osaat olla siitä myös ylpeä. Tsemppiä sulle!
Tohon aikasempaan viestiin vielä, oletkin ilmeisesti jo päässyt ongelmastasi eroon? : ) se tekee vähän tyhjäksi ton viestini, mutta en voi muuta sanoa kuin onnea, ihanaa että kaikki eivät päädy tuon ystäväni kaltaiseen tilanteeseen !
Kiiiitos kaikista positiivisista tsempeistä ja kehuista kaikille ♥
Vilmalle; Se on hassua, että olen puhunut vanhemmilleni noista ja he tietävät kaikista jäljistä mutta koska eihän se valitettavasti minua estä kun semmoinen tunne iskee että on pakko satuttaa. Tai siis ei se yleensä ole edes semmoinen "aaaaa haluan olla itsetuhoinen" ajatus vaan yhtäkkiä katson vaan reisiäni ja rupean hakkaamaan. Tietysti yritän sillä skipata surullisia tai vihaisia hetkiä vaikka se ihan väärä keino onkin. Mutta siis noista huolimatta minulla menee tosi hyvin, oikeasti eikä kannata liikaa huolehtia tuommoisista. :) Sinulle kanssa voimia ja halauksia ja kaaaaikkea hyvää, oot ihan mahti-ihminen ♥
Anonyymi 1; otan kuvat 18-55mm objektiivilla jossa ei ole mitään hienouksia vaan ihan se rungon kanssa tullut "normi".
Wilma: poistin sen kun en halunnut kahta postausta samalle päivälle ja päätin muutenkin että kokoan niistä perjantaina tai lauantaina vähän isomman postauksen josta on ehkä enemmän iloa. :) Joten se tulee vielä näkyviin!
Iitu: Hahaa, vähän jännää kun tein tätä postausta aloin miettimään että pitäisikö kirjoittaa joihinkin kuviin että mistä inspis on lähtenyt! Yleensä paljon inspistä tulee laulujen lyriikoista mutta myös niihin liittyvistä mielikuvista. Joitain pätkiä olenkin kirjoitellut vaikka välillä kuvateksti on aivan toinen mistä kuvan idea on lähtenyt koska olen nähnyt sen jälkeenpäin todella epäjohdonnaisena. Ja siis monet tulevat vain visioina päähän sillain "nyt haluan tämmösen ja tämmösen kuvan" ilman että tajuan mitään kytköksiä siihen. Tämäkin kuva piti alunperin toteuttaa niin että pöydällä olisi ollut tosi käytetyn näköisiä rispaantuneita pelikortteja, ja että olisin valinnut ässän kaikkien muiden korttien joukosta mutta sitten meillä ei ollut pelikortteja niin keksin avaimet. Muokkaukseen eniten on ehkä vaikuttanut http://nadiaesra.blogspot.com/ tämä blogi jossa on mahtavia kuvia jotka ovat myös inspiroineet. :) Mutta siis yhteenvetona vähän kaikkialta voi tulla inspistä, kunhan pitää silmiä auki! (Ja myös hyväksyy sen tosiasian ettei kaikkia voi ihan toteuttaa niin kuin haluaisi)
Emy: Thanks!
Anonyymi 'Pitkä viesti': Kiitos hirveästi että sanot ääneen tuon, kun aina välillä tulee niin epävarma olo kuvistani jos tulee negatiivista kommenttia. Ja siis olen muutenkin aika samoilla linjoilla tuon herkkyyden ja henkilökohtaisuuden kanssa. Mutta olen myös sitä mieltä että vähäpukeisuudella voi ilmaista myös voimaa ja hyvää itsetuntoa. Ja tuota minä paljon haenkin kuvillani, sitä että saan näyttää kerrankin suhteellisen kauniilta "vaikka vain valokuvassa" ! Aa ihanaa että ymmärrät. :)
Ja niin, tuota minäkin olen yrittänyt välillä toitottaa ettei se kritiikki oikeasti tarkoita ketään muuta kuin sitä anorektikkoa itseään eikä niilläkään oikeasti ole hajua ovatko isompia vai pienempiä kun 20kg painavampi kaveri. Minä en ole osannut hahmottaa itseäni suhteessa muihin piiiitkiin aikoihin, saatan siis luulla olevani jonkun 170cm ja 70kg pojan kanssa "suht samankokoinen". Mutta kaipa tuo yleisesti on vaan sitä kun ihmiset turhautuu ja osuu joku kommentti arkaan paikkaan.
Olen kovin pahoillani kaverisi puolesta ja toivon että hän voisi parantua. Niin karua kuin se onkin, se on 100% hänen oma päätöksensä ja itse hänen on haluttava parantua. Se pitää vain päättää ja kestää se kaikki paska mitä parantumisen aika tulee vastaan. Enkä sinänsä usko (tietysti en itse ole kroonistunut anorektikko koskaan ollut) että oikeasti sairaus voisi hallita niin paljon ettei avun kanssa siitä pääsisi eroon jos oikeasti haluaa. Minäkin joka EN halunnut missäännimessä aluksi parantua ja tappelin kaikin voimin vastaan vietän tällä hetkellä onnellista elämää normaalipainoisena ja jopa suhteellisen tyytyväisenä itseensä! Mutta ei siinä, kyllä parantumiseen tarvitaan ihan mielettömästi apua ja tukea, en minä sitä suinkaan kiellä. :)
Kiitoskiitoskiitos vielä, ja tsemppiä itsellesikin, ei varmastikaan ole helppoa syömishäiriöisen läheisenä. ♥
Löysin sun blogin viime viikolla ja lueskelin sen läpi. Oon taas yksi näitä kehujatyyppejä, ja sanon että postaukses on aivan mahtavia ja vaikka sua masennus painaakin, niin elinvoimaa näyttää silti löytyvän ! Oon yksinäisyyden puuskissani saanu tästä blogista paljon helpotusta ja lohtua ja venailen mielelläni tulevia posteja ! Suhun ois myös erittäin mukava tutustua, mutten oikeen tiijä miten se kävisi D::
Jeni: Oi kiitos ja hyvä jos löydät lohtua. :) En nyt kyllä enää itseäni mitenkään masentuneeksi lukisi mutta elinvoimaa joo löytyy. Uusin postaus taitaakin ilmestyä ihan näillä minuuteilla!
Sanon vaan UPEAA!
VastaaPoistaVaikkei osastolla niin paljoa syvällisiä puhuttukkaan, niin ajattelen sut kuitenkin ystävänäni. Muistan susta vain hyvää mm. kun leivottiin ja kudottiin yhdessä. Mua satuttaa kuulla, että olet joutunut purkamaan pahaa oloasi satuttamalla itseäsi. Toivon todella, että puhut asiasta vanhemmillesi. Kaikki ymmärtävät, ettet tee mitään ihmeparannusta. Ymmärrän sua, kun satutat itseäsi koska teen sitä itsekin, mutta silti toivon ettet tekisi sitä. Sun täytyy yrittää etsiä muita keinoja purkaa itseinhoa ja patoumia.
VastaaPoistaPuhu jollekkin, pyydän! Kaikki voimani ja halaukseni sinne, toivon että löydät taas onnea elämääsi :)
vau. mä niin rakastan ku näis sun postauksissa on jotain ideaa. oikeesti jotai asiaa. ei voi muutaku ihailla!
VastaaPoistaaaaaa upeeta. vau. ää. mahtavat kuvat. that's it.
VastaaPoistavau ihan sikahienoja kuvia, taas. :D millasella objektiivilla yleensä otat nää?
VastaaPoistamiksii poistit sen teemapääiväpostaujsen..? en ehtinyt lukea...
VastaaPoistawau, mistä oikeen saat insipiraation näihin sun kuviin? upeita!
VastaaPoistaI love your pictures! **
VastaaPoistanice blog :)
xoxo
viiltely jälkiä
VastaaPoistavoi että mua ärsyttää kun luen joitakin kommentteja tässä blogissa.
VastaaPoistaEnsinnäkin, kuvistasi, ne ovat taidetta. Miksi ihmisiä haittaa paljas pinta kuvissai. Minusta se on vain kaunista, tapa ilmaista itseään. Kuviin tulee lähes poikkeuksetta herkempi fiilis, paljaus saa ne näyttämään paljon aremmilta ja henkilökohtaisemmilta, mikä ainakin koskettaa minua niin katsojana kuin itsekin kuvausta harrastavana. Itse jopa otan usein alastonkuvia omasta vartalostani, mutta ne eivät tosin ikinä tule päätymään minnekään muualle kuin itselleni. Se on tapa ilmaista ja hyväksyä itsensä, mitä pahaa siinä on jos kerrankin voi näyttää kauniilta, vaikka "vain" valokuvassa?
Ja miksi kaikki sanovat, että anoroktikot haluavat satuttaa muita sanomalla itseään läskeiksi ja haukkumalla itseään? Se on sairaus ja se sairaus asuu ihmisen mielessä, silloin omaa asennetta itseään kohtaa on hyvin vaikea muuttaa. Ei arvostelua haluta kanovoida muihin vaan itseensä. Ja sanovathan nekin, jorka ovat terveitä itseään läskeiksi, eivätkä hekään varmasti halua ketään satuttaa.
Jokainen on varmasti joskus kokenut itsensä lihvaksi.
Minulla on ystävä joka on häilynyt elämän ja kuoleman rajalla jo pitkään, painoa alkaa kolmosella ja sitä yritetään epätoivoisesti kohottaa nelosella alkavaan lukuun. Minusta on väärin, että vaikka hänkin on sairas, erittäin sairas, hänkin saa osakseen samanlaista arvostelua kuin sinä. Eikö siinä tilassa olevasta ihmisestä jo voi npäätellä että sille vaan ei voi mitään, sairaus valtaa mielen.
Blogisi on ihana, sinä olet suloinen. On hienoa, että blogisi kuvat ja tekstit herättävät keskustelua ja saavat ihmiset puhumaan. Se on varmaan välillä rankkaa itsellesi, mutta toivottavasti osaat olla siitä myös ylpeä.
Tsemppiä sulle!
Tohon aikasempaan viestiin vielä, oletkin ilmeisesti jo päässyt ongelmastasi eroon? : )
VastaaPoistase tekee vähän tyhjäksi ton viestini, mutta en voi muuta sanoa kuin onnea, ihanaa että kaikki eivät päädy tuon ystäväni kaltaiseen tilanteeseen !
Kiiiitos kaikista positiivisista tsempeistä ja kehuista kaikille ♥
VastaaPoistaVilmalle; Se on hassua, että olen puhunut vanhemmilleni noista ja he tietävät kaikista jäljistä mutta koska eihän se valitettavasti minua estä kun semmoinen tunne iskee että on pakko satuttaa. Tai siis ei se yleensä ole edes semmoinen "aaaaa haluan olla itsetuhoinen" ajatus vaan yhtäkkiä katson vaan reisiäni ja rupean hakkaamaan. Tietysti yritän sillä skipata surullisia tai vihaisia hetkiä vaikka se ihan väärä keino onkin. Mutta siis noista huolimatta minulla menee tosi hyvin, oikeasti eikä kannata liikaa huolehtia tuommoisista. :) Sinulle kanssa voimia ja halauksia ja kaaaaikkea hyvää, oot ihan mahti-ihminen ♥
Anonyymi 1; otan kuvat 18-55mm objektiivilla jossa ei ole mitään hienouksia vaan ihan se rungon kanssa tullut "normi".
Wilma: poistin sen kun en halunnut kahta postausta samalle päivälle ja päätin muutenkin että kokoan niistä perjantaina tai lauantaina vähän isomman postauksen josta on ehkä enemmän iloa. :) Joten se tulee vielä näkyviin!
Iitu: Hahaa, vähän jännää kun tein tätä postausta aloin miettimään että pitäisikö kirjoittaa joihinkin kuviin että mistä inspis on lähtenyt! Yleensä paljon inspistä tulee laulujen lyriikoista mutta myös niihin liittyvistä mielikuvista. Joitain pätkiä olenkin kirjoitellut vaikka välillä kuvateksti on aivan toinen mistä kuvan idea on lähtenyt koska olen nähnyt sen jälkeenpäin todella epäjohdonnaisena.
Ja siis monet tulevat vain visioina päähän sillain "nyt haluan tämmösen ja tämmösen kuvan" ilman että tajuan mitään kytköksiä siihen. Tämäkin kuva piti alunperin toteuttaa niin että pöydällä olisi ollut tosi käytetyn näköisiä rispaantuneita pelikortteja, ja että olisin valinnut ässän kaikkien muiden korttien joukosta mutta sitten meillä ei ollut pelikortteja niin keksin avaimet. Muokkaukseen eniten on ehkä vaikuttanut http://nadiaesra.blogspot.com/ tämä blogi jossa on mahtavia kuvia jotka ovat myös inspiroineet. :) Mutta siis yhteenvetona vähän kaikkialta voi tulla inspistä, kunhan pitää silmiä auki! (Ja myös hyväksyy sen tosiasian ettei kaikkia voi ihan toteuttaa niin kuin haluaisi)
Emy: Thanks!
Anonyymi 'Pitkä viesti': Kiitos hirveästi että sanot ääneen tuon, kun aina välillä tulee niin epävarma olo kuvistani jos tulee negatiivista kommenttia. Ja siis olen muutenkin aika samoilla linjoilla tuon herkkyyden ja henkilökohtaisuuden kanssa. Mutta olen myös sitä mieltä että vähäpukeisuudella voi ilmaista myös voimaa ja hyvää itsetuntoa. Ja tuota minä paljon haenkin kuvillani, sitä että saan näyttää kerrankin suhteellisen kauniilta "vaikka vain valokuvassa" ! Aa ihanaa että ymmärrät. :)
Ja niin, tuota minäkin olen yrittänyt välillä toitottaa ettei se kritiikki oikeasti tarkoita ketään muuta kuin sitä anorektikkoa itseään eikä niilläkään oikeasti ole hajua ovatko isompia vai pienempiä kun 20kg painavampi kaveri. Minä en ole osannut hahmottaa itseäni suhteessa muihin piiiitkiin aikoihin, saatan siis luulla olevani jonkun 170cm ja 70kg pojan kanssa "suht samankokoinen". Mutta kaipa tuo yleisesti on vaan sitä kun ihmiset turhautuu ja osuu joku kommentti arkaan paikkaan.
Olen kovin pahoillani kaverisi puolesta ja toivon että hän voisi parantua. Niin karua kuin se onkin, se on 100% hänen oma päätöksensä ja itse hänen on haluttava parantua. Se pitää vain päättää ja kestää se kaikki paska mitä parantumisen aika tulee vastaan. Enkä sinänsä usko (tietysti en itse ole kroonistunut anorektikko koskaan ollut) että oikeasti sairaus voisi hallita niin paljon ettei avun kanssa siitä pääsisi eroon jos oikeasti haluaa. Minäkin joka EN halunnut missäännimessä aluksi parantua ja tappelin kaikin voimin vastaan vietän tällä hetkellä onnellista elämää normaalipainoisena ja jopa suhteellisen tyytyväisenä itseensä! Mutta ei siinä, kyllä parantumiseen tarvitaan ihan mielettömästi apua ja tukea, en minä sitä suinkaan kiellä. :)
Kiitoskiitoskiitos vielä, ja tsemppiä itsellesikin, ei varmastikaan ole helppoa syömishäiriöisen läheisenä. ♥
vaikuttavaa..
VastaaPoistaoot oikeesti tosi taitava kuvaamaan, ja nää ideatkin kuviin on aivan loistavia!
kaunista kaunista..:)
Oii kiitos! ♥
VastaaPoistaLöysin sun blogin viime viikolla ja lueskelin sen läpi. Oon taas yksi näitä kehujatyyppejä, ja sanon että postaukses on aivan mahtavia ja vaikka sua masennus painaakin, niin elinvoimaa näyttää silti löytyvän ! Oon yksinäisyyden puuskissani saanu tästä blogista paljon helpotusta ja lohtua ja venailen mielelläni tulevia posteja ! Suhun ois myös erittäin mukava tutustua, mutten oikeen tiijä miten se kävisi D::
VastaaPoistaJeni: Oi kiitos ja hyvä jos löydät lohtua. :) En nyt kyllä enää itseäni mitenkään masentuneeksi lukisi mutta elinvoimaa joo löytyy. Uusin postaus taitaakin ilmestyä ihan näillä minuuteilla!
VastaaPoistataas ihania ideoita sulla! tykkään sun blogista ihan valtavasti :)
VastaaPoista-ida
Kiitos!:)
VastaaPoistaMinäkin haluan valita tuon elämän. Ihanaa, että sinäkin♥ Tsemppiä!
VastaaPoistaHihii, sen kun valitsemaan ja tekemään töitä valinnan eteen. ;3 Samoin!
VastaaPoista