Kiitos ihan kamalasti, pelkäsin niin tätä postausta tehdessä mitä tästä tullaan sanomaan tai lähinnä ehkä ajattelemaan. Kun itse edelleen mietin tuon vähän niinkuin "valitsenko olla kaunis vai onnellinen", niin on ihanaa kuulla että jonkun mielestä "valitsen" nyt molemmat. :)
Karmea totuus: kaikki laihduttaminen ei tainnut olla minkään väärti, en nää suurtakaan eroa. Taisiis niinkun että olis 8 kiloa eroa, you know? hehehehhe
tää sai taas ajattelemaan. oon niin kamalan monesti (ja edelleen) ajattelen et mun jalat on kauhet paksut ja rumat. että pitäis laihuttaa. oon niinkamalan monesti käyny siinä rajalla, siinä anoreksian rajalla niin niin. oon kuitenni tosi onnellinen et oon aina valinnu ruuan ja oman ihanan minäni, enkä sitä mitä se laihuttaminen saattais mulle tehä. ja nyt sain ajatelua asian loppuun tämän ansiosta. toivottavasti siekin nyt valitset lopullisesti sen epätäydellisen mutta ihanan ja kauniin sinäsi ! se on usko pois ihanaa !
Ronja Ryövärintytär; Niin, ei sitä oikeestaan näistä kuvista niin selkeesti huomaa tai plaah, huomaapas jos osaa kattoa. Mutta jos näki mut ihmisenä sillon esim saunassa, ja näkis nyt uudestaan niin se ero on aika sairaan iso. Ja vikasta kuvasta nyt kyllä näkee sokeekin aika eroo koska se toinen ei oo mikään laihistelukuva. Kiits ♥
jeni: Aaa ihana kuulla ja se on oikeesti niin oikein päätös (hehe, oikeestioikeesti) mitä voi tehä. :)
aLLi: kiitos! ja plöh, kaikki erikokoisia kaikki yhtä kauniita ♥
Mä luin äsken tän sun koko blogin. Mä olin samassa koulussa kuin sä, vuotta nuorempi vaan. Ja taisit olla mun luokan tukarikin ellen väärin muista. Mä oon aina pitänyt sua ihan helvetin kauniina. Ja upeakroppaisena. Mä olen (entinen ? en tiedä, oon liian hukassa nyt kaiken tämän suhteen) syömishäiriöinen ja mä oon oikeastaan pitänyt sua mun thinsponakin. Ei ehkä pitäisi sanoa mutta joo. Hienoa, että olet ilmeisesti parantunut ♥ !
Anonyymi; en nyt voi tietää kuka olet tai en halua arvailla jos ei osuisi oikeaan. :) Toivottavasti kuitenkaan et enää paljoa joudu tappelemaan syömisen kanssa. Ja kiitos. ♥
Kati: Kiitos ♥
Anonym, Thanks, i think i prefer left side too.
Anonym 2, i'm 164cm TALL. :D
Anonyymi 3, Kiitoksia, tosin ne näyttää kumman violeteilta.
Ihania kuvia, ennen ja jälkeen kuvat on musta hurjan mielenkiintosia ja mulle tuli hyvä fiilis noista missä voit paremmin <3 Jotenki korostu se onnellisuus ja hyvinvointi ku on vieressä sairas.
Leena; Kiitoksia! Näin toivoinkin kuvien vaikuttavan ja luovan kontrastia toisiinsa. :)
Anonyymi, olin jossain kohtaa 53 ja alimmillaan 45. 53 vaan "ylitti" sietorajat siinä vaiheessa kun painoin sen muutama kuukausi sitten niin tuo 52 on mielestäni hyvä ja mielenikin sen sietää. ;>
en tajuaaa ! sulla oli oikeesti ihan täydellinen kroppa kun katsoo esim kuvaa 51 vs 46, ja sitten menit ja laihdutit ja pilasit kauniit muodot :---( toivottavasti saat ne takaisin!
paitsi että sulla on nykyään ne punaset hiukset eikä ruskeat, joten sulla oli kauniimpi lantio ja jalat ennen? o.o tai sitten oot värjänny taas ruskeeks ilman että minä tiedän :D
Anonyymi, Siis kun aina ennen kun värjään, nää hiukset on aika ruskeet koska oikee väri puskee alta. Ja koska en värjää shokkipunasella nää on välillä ruskeen näköset riippuen valosta. :D Toi kuva on kesän alulta ja veikkaan että lantio ja jalat on aika samanmoiset kun kuukausi sitten joten kovasti kiitoksia!
Voi hyvää päivää voitko jo lakata jauhamasta siitä syömishäiriöstä kun sulla ei todellakaan sellaista ole. tiekö joillakin ihmisillä on oikeesti syömishäiriö ja toi on niin naurettavaa että jaksat vuoden blogailla tollasta ihmeparantumispaskaa varsinkin kun oot laihtunut mitä? 2 kiloa? herää nyt ja tajua että et voi kutsua itsees syömishäiriöiseks vaikka se kovin jännä aihe oliskin kuvailla. oli vain pakko antaa vähän kritiikkiä. kuvat on kyllä ihan hienoja ja sen takia sulla varmaan näitä lukijoita onkin.
;3 Aika semi söpö kommentti. Saanko suunnata tän Miss truly syömishäiriöiselle? No mut jokatapauksessa, oot trolli tai et niin tiedätkö että syömishäiriö on _psyykkinen_sairaus, ei pelkästään fyysinen? Ja joo, onhan 8 kiloo aika lähelle kahta. :) Enkä mä enää kutsukkaan syömishäiriöiseks, ja jos yhtään oot lukenu mun blogia niin en myöskään väitä ihmeparantumista. Hyvät illanjatkot kuitenkin!
Joo no 6/8/4/2/1, mitä sillä on väliä jos kroppa huutaa ravintoo. Mitä sillä on väliä, onko painoindeksi 17 vai 12 jos pää on sekasin eikä elimistö toimi ollenkaan kun pitää. Jos nyt aletaan päteen, niin anoreksian diagnoosin oireisiinhan kuuluu se, että on alipainonen, menkat jääny pois, sosiaaliset suhteet huonossa jamassa ja paino laskusuunnassa ja syöminen olematonta. Ton lisäks mitä yleisimpiä on sydämen rytmihäiriöt, huonot veriarvot jotka kaikki ikävä kyllä täytin. Mulle on yks ja sama aatteletko mua syömishäiriöisenä vai et, lähinnä vaan pelkään niitä akuuttitapauksia jotka painaa just sillä hetkellä vielä sen 48kg jolle meet väittään ettei ne oo tarpeeks laihoja, ja jotka sen takia laihduttaa ittensä oikeesti siihen 35 kiloon jossa ne saattaa millähetkellä kuolla, ja vaikka ne paranis ne saattaa silti olla loppuelämänsä lapsettomia ja osteoporoosin runtelemia. Mieti kaks kertaa uudestaan ennen kun tuut vineen jostain syömishäiriöstä, kun et todellakaan näytä siitä mitään tietävän. Jos oot ite pr0-ana, niin oot uponnu vähän liian syvälle syömättömyyteen kun aivotoimintas näyttää olevan noin heikkoo.
Anot on ärsyttäviä. Sama asia, ettei mulla voi olla syömishäiriötä koska olen normipainonen.. köh, ihan kuin suurinosa bulimikoista ei olisi normipainosia? Ja liikalihavatkin voi olla anorektikkoja, sä voit silti nähdä nälkää ja potea puutostiloja, ihan sama mikä sun painos on. Se on se mikä sisällä jyllää, ei ulkona. Plah, eiks nää ihmiset ota selvää asioista?
monia anoreksiaa koskevia kirjoja lukeneena ja psyykkisista sairauksista kiinnostuneena päden tähän että anorektikoksi lasketaan 25% painostaan laihduttanut ihminen. ps kyllä tiedän että anoreksia on psyykkinen sairaus tunnen monia jotka ovat sellaisia ja siksi ihmettelenkin miksi kutsut itseäsi sellaiseksi.
Oho, taitaa tytsyllä olla vähän todistelemisen halua ja se tekee jutusta vielä epäilyttävämmän ;) taprpeeton kommentti mutta keksustelu oli kiinnostavaa
Onneks, tiedän että Unski ottaa sun diibadaaban myös huumorilla ja enemmän huolehtii siitä, mitä sä voit aiheuttaa jossain muussa, kuin mitä aiheutat Unnassa. Ja se osaa vastata sulle ihan itekin, mutta tuli pakottava tarve sanoa jotain. ;D
Anonyymi on nyt kyllä ihan hukassa. Toi on vähän kuin sanoisit, että masennus on sitä, että tappaa tai yrittää tappaa itsensä. Tai ehkä vähän lievemmin, että masennus on sitä, että vahingoittaa itseään. Tai, että psykoosi on sitä, että joskus miettii että ”entä jos kaikki ihmiset on robotteja?”. Tai, että hyperseksuaalisuus on sitä, että harrastaa paljon seksiä. Tai, että maanisdepressiivisyys on sitä, että toisinaan naurat ja joskus itket. Tai jos määrittelet humalan siten, että ”luulet osaavasi laulaa ja kompuroit metsässä”. Sä otat ihan pokalla yhden anoreksian oireen ja sanot, että se on se itse sairaus.
Mut ehk sua psyykkisistä sairauksista kiinnostuneena kiinnostaa korjata myös omat virheet pätemises keskellä. Mikään sairaus ei ole noin yksinkertainen ja selitettävissä vaan jollain yhdellä säännöllä ja sä teet sen virheen, että teet jostain monimutkaisesta yksinkertaisen. Anoreksialla on oikeasti kaksi puolta. Psyykkinen puoli: sairaalloinen halu laihduttaa. Ja fyysinen puoli: sairaalloinen laihduttaminen. (sosiaalinen puoli: kaveripiirin katoaminen/muuttuminen ja halu kuunnella vain toisia ihmisiä, joilla on sama ongelma. Mutta toi on nyt sivuseikka.) Sä ihan ihan oikeasti voit olla eräänlainen esiasteinen anorektikko, ilman että laihdutat yhtään. Riittää, että tiedät, että sun ajatukset on täynnä todella sairaita laihuushaluja ja suunnitelmia VAIKKET toteuttaisi niitä. Tai siis, toi on enemmän sitä, että sussa on alttius sairastua anoreksiaan kunnolla, mutta jos me halutaan määritellä sekin anoreksiaksi, niin se on. Ja mikä parasta, sille on oma tautiluokituskin, eli F50.1 (Epätyypillinen laihuushäiriö). Epätyypillinen tuossa tarkoittaa sitä, ettei sille ole mitään määritelmää, vaan se voidaan diagnosoida, jos on tarpeeksi viitteitä, että JOTAIN on vialla kehonkuvassa, eli täyttää JONKIN anoreksian piirteen.
Ja sun määrityksen mukaan Unnan olisi 52 kilosta pitänyt laihtua 25%, jotta sitä oltaisiin edes voitu KUTSUA anoreksiaksi. 25%, eli 13 kiloa. Eli 39 olisi pitänyt painaa. Ihan jos sua yhtään kiinnostaa sun oman ”oon tosi hyvin itseoppinu anoreksialääkäri niiqu, luottakaa muhun” -hölötyksen keskellä tajuta, että me ei puhuta nyt mistään YLEISESTÄ tilanteesta, vaan oikeasta ihmisestä nimeltä Unna. Ja jos unna olisi päätynyt tuohon 39 kiloon, se olisi varmaan kuollut. Se juuri selitti tuossa ylempänä kasan omia oireitansa ja sä sivuutit sen kaiken ja laskit vain, että ”sä laihduit vain 13 prosenttia, et oo anorektikko!!!!!” . Onko sussa tarpeeksi empatiaa ymmärtää, ettei tässä ole kyse sun prosenteista, vaan siitä, että joku on kuoleman rajalla sairaalassa? Oot vähän höpsö lapsi kaiketi ;3
Anoreksian yksi oireista on sairaalloinen laihtuminen, mutta se oire ei ole se sairaus, vähän kuin kipu murtuneessa jalassa ei ole se kivun aiheuttaja, vaan oire. Ja Unna täytti kaikkien noiden muiden mainitsemiensa lisäksi myös tuon, vaikkei se laihtunut sun 13 kiloan. Säkö olisit mieluummin odottanut siihen saakka? Samoin se ajatusmaailma, että vihaa itseään puolikkaan päärynän syömisestä on kai susta ihan sivuseikka? Missä kohtaa tätä kaikkea sä oikeasti näet vain terveen nuorukaisen. Ottaen huomioon, ettei Unna ole kauheasti mässäillyt täällä blogissa sen sairaudella ja se hyvä kuin edes itse sanoo ikinä olleensa oikeasti "kunnon anorektikko"(vaikka sillä oli siihen diagnoosi). Oletko oikeasti nähnyt täällä blogissa hirveästi hehkutusta ”jee voitin anoreksian”? Et, koska sitä ei ole. Koska Unnan muutamat postaukset liittyen anoreksiaan on varoituksia muille ja oman tarinansa kertomista sen enempää koruttelematta kuin liioittelematta. Ja blogien pointti yleensä on oman tarinan kertominen jollain keinolla, oli se tarina mikä oli.
(välikommentti, mä laihdutin ~25-30% painostani tuossa jossain kohtaa olematta anorektikko, eli mee opiskeleen vaikka tilastotiedettä jos prosentit kiihottaa)
Toivottavasti opit jotain, ole hyvä, ei tarvitse kiittää. o/ ps. äksdee
pps. Sä sit olet ihan paska trolli, vaikka varmaan voit sanoa itelles, että onnistuis, koska sait mut ja unnan kirjoittamaan sulle ylipäänsä vastauksia. Onneks me molemmat tykätään kirjoittamisesta ja tää oli ihan läppä essee muutenkin ja mulla oli suht hauskaa mietiskellä mitä sanon, kun siitä voi olla hyötyä joskus tulevaisuudessa jos joutuu puhuun anoreksiasta ;3 Adios.
on aika outoa että kirjoittaja haluaa kaikin keinoin antaa ymmärtää laihtuneensa mahdollisimman paljon/olleensa mahdollisimman laiha. En lähde tässä toisen anoreksiaa kyseenalaistaan, se olis tyhmää. mutta outoa tuokin
...onkohan tää nyt se sama anonyymi kun aiemmin. Tai siis tän päivityksen pointti on ymmärretty ihan väärin, jos luulee tän olevan joku elvistely laihdutetuilla kiloilla, tän pointti on siinä, miten nälkiintyny keho on huono, paska, käyttökelvoton, surullinen, ahdistunut, yksinäinen, SAIRAS. Että normaalipaino on miljoonasti parempi. Sitä tarkotan kaheksalla kilolla. Olin vuosi sitten ihan normaalipainonen (51kg eli se lähtöpaino mistä toi anonyymi nyt miettii kui paljon oon laihtunu niinkun sillä ois väliä) mutta psyykkisesti huonossa kunnossa ja siks en vertaa siihen, mikä oli lähtötilanne painossa, vaan siihen mikä se paino on NYT ja kuinka oon onnellinen NYT eli se jonka haluan valita. En ollu sillon kun lähtöpainona oli 51 järin onnellinen, miks muuten se paino ois tippunu. En voi valita enää miten mun olis sillon pitäny ajatella, sillon olis pitäny ajatella että nenämahaletkussa sen takia ettei selkäydin tuota valkosoluja ja että sydän hakkaa hitaasti ja kädet ja jalat on harmaat eikä niissä kierrä kunnolla veri, että meinaan pyörtyä joka kerran kun nousen koska verenpaineet 70/44, ja että mä en saa tanssia tai jaksa nähä kavereita ja että tuhoon parisuhteen VAI että elän sen painosena ja haluan olla onnellinen? Sillon en tienny mitään tosta, joten valitsin väärin ja luulin olevani kauniimpi laihtuessa. Nyt ehkä osaan valita sitten oikeemmin, ja se on tän postauksen idea, tai idea kun mä ikinä puhun mistään valinnoista liittyen syömishäiriöön.
Se tunne kun kattelet ensin serkkuas joka ei pysty pitelemään edes kahvikuppia kädessä koska voimat ei riitä ja kädet tärisee ja sitten joku random tuntematon tulee väittämään että se on ihan terve<3 juu no siis olen ajoissa mutta JOO XD
tiedätkös mitä. olet sata kertaa kauniimpi kuin ennen <3 halusin vain sanoa sen.
VastaaPoistaKiitos ihan kamalasti, pelkäsin niin tätä postausta tehdessä mitä tästä tullaan sanomaan tai lähinnä ehkä ajattelemaan. Kun itse edelleen mietin tuon vähän niinkuin "valitsenko olla kaunis vai onnellinen", niin on ihanaa kuulla että jonkun mielestä "valitsen" nyt molemmat. :)
VastaaPoistavoi sä oot kaunis :)
VastaaPoistaKiiitos ;3
VastaaPoistaTää oli hyvä :)
VastaaPoistaIhana postaus. Mäkin olen sitä mieltä, että sä oot kaunis nyt - superkaunis. Sä oot valinnut oikein! ♥
VastaaPoistaif i were you, i'd choose to be happy :) ♥
VastaaPoistax x x
Karmea totuus: kaikki laihduttaminen ei tainnut olla minkään väärti, en nää suurtakaan eroa. Taisiis niinkun että olis 8 kiloa eroa, you know? hehehehhe
VastaaPoistamut oot niin kaunis sisko rakas. <3
tää sai taas ajattelemaan. oon niin kamalan monesti (ja edelleen) ajattelen et mun jalat on kauhet paksut ja rumat. että pitäis laihuttaa. oon niinkamalan monesti käyny siinä rajalla, siinä anoreksian rajalla niin niin. oon kuitenni tosi onnellinen et oon aina valinnu ruuan ja oman ihanan minäni, enkä sitä mitä se laihuttaminen saattais mulle tehä. ja nyt sain ajatelua asian loppuun tämän ansiosta.
VastaaPoistatoivottavasti siekin nyt valitset lopullisesti sen epätäydellisen mutta ihanan ja kauniin sinäsi ! se on usko pois ihanaa !
Hyvä postaus :)Kunpa oisin yhtä hoikka kun sinä
VastaaPoistaPinja, Larissa; kiitus!
VastaaPoistajessica: ♥ i really made that decision.
Ronja Ryövärintytär; Niin, ei sitä oikeestaan näistä kuvista niin selkeesti huomaa tai plaah, huomaapas jos osaa kattoa. Mutta jos näki mut ihmisenä sillon esim saunassa, ja näkis nyt uudestaan niin se ero on aika sairaan iso. Ja vikasta kuvasta nyt kyllä näkee sokeekin aika eroo koska se toinen ei oo mikään laihistelukuva. Kiits ♥
jeni: Aaa ihana kuulla ja se on oikeesti niin oikein päätös (hehe, oikeestioikeesti) mitä voi tehä. :)
aLLi: kiitos! ja plöh, kaikki erikokoisia kaikki yhtä kauniita ♥
Mä luin äsken tän sun koko blogin. Mä olin samassa koulussa kuin sä, vuotta nuorempi vaan. Ja taisit olla mun luokan tukarikin ellen väärin muista. Mä oon aina pitänyt sua ihan helvetin kauniina. Ja upeakroppaisena. Mä olen (entinen ? en tiedä, oon liian hukassa nyt kaiken tämän suhteen) syömishäiriöinen ja mä oon oikeastaan pitänyt sua mun thinsponakin. Ei ehkä pitäisi sanoa mutta joo. Hienoa, että olet ilmeisesti parantunut ♥ !
VastaaPoistaAivan ihana postaus.
VastaaPoistaleft side is much much better! I hope you won't go back!
VastaaPoistawish you all the best ;)
What's your height?
VastaaPoistaUpeat hiukset ekassa kuvassa!
VastaaPoistaMuutenkin kaunis nainen. :)
Anonyymi; en nyt voi tietää kuka olet tai en halua arvailla jos ei osuisi oikeaan. :) Toivottavasti kuitenkaan et enää paljoa joudu tappelemaan syömisen kanssa. Ja kiitos. ♥
VastaaPoistaKati: Kiitos ♥
Anonym, Thanks, i think i prefer left side too.
Anonym 2, i'm 164cm TALL. :D
Anonyymi 3, Kiitoksia, tosin ne näyttää kumman violeteilta.
Ihania kuvia, ennen ja jälkeen kuvat on musta hurjan mielenkiintosia ja mulle tuli hyvä fiilis noista missä voit paremmin <3 Jotenki korostu se onnellisuus ja hyvinvointi ku on vieressä sairas.
VastaaPoistaEikös 52kg:n ja 45kg:n erotus ole seitsemän kiloa?
VastaaPoistaVai ootko nyt 53kg tai ollut joskus 44kg?
Anteeksi kun kyselen, jäi vain häiritsemään :D
1,64 m tall
VastaaPoista52 kg
15 years old
girl, you're absolutly perfect and you have really a beautiful face, nice hair and pretty smile ;)
keep healthy and don't turn back
musta on ihanaa miten oot tervehtynyt ja en malta oottaa että nähään taas!
VastaaPoistaLeena; Kiitoksia! Näin toivoinkin kuvien vaikuttavan ja luovan kontrastia toisiinsa. :)
VastaaPoistaAnonyymi, olin jossain kohtaa 53 ja alimmillaan 45. 53 vaan "ylitti" sietorajat siinä vaiheessa kun painoin sen muutama kuukausi sitten niin tuo 52 on mielestäni hyvä ja mielenikin sen sietää. ;>
Anonym, aww, thank you ♥
Vilma, Mäkään en malta oottaa!
oh you're so beautiful and really perfect! :)
VastaaPoistaI love your haircolour so much!
I'm really a fan of your blog, because you have so many funny ideas and your photos are really professionel!
And your smile in the third picture, so cute! :D
Elisabeth
Oot ihana ja kaunis ja rakastan tätä blogia ja kaikkia näitä ihania kuvia ja tätä asennetta<3
VastaaPoistaElisabeth: Your commet made my day, thank you so much ;3
VastaaPoistaNoopi: Aaaaa kiitos niin kovin <3
voieii oot liian ihana ! :o
VastaaPoistaKiitän. :)
VastaaPoistaOon 160cm ja painan sua 10kiloa enemmän :O mun on aika mahdottomuus saada hoikkaa kroppaa. Ole onnellinen kun sulla on :)
VastaaPoistaIhana postaus!! :) Oot niin kaunis <33
VastaaPoistaTinkerhell kiitän!
VastaaPoistaen tajuaaa ! sulla oli oikeesti ihan täydellinen kroppa kun katsoo esim kuvaa 51 vs 46, ja sitten menit ja laihdutit ja pilasit kauniit muodot :---( toivottavasti saat ne takaisin!
VastaaPoistaootko uskovainen?
VastaaPoistaAnonyymi 1, Hihii saanko paljastaa että nää kuvat joissa oon painavampi on kuvia musta nyt. :D
VastaaPoistaAnonyymi 2, en ihan oikein osaa sanoa. Tai no, "uskovainen" on kyllä aina väärä sana kuvaan mua että tuskimpa olen.
paitsi että sulla on nykyään ne punaset hiukset eikä ruskeat, joten sulla oli kauniimpi lantio ja jalat ennen? o.o tai sitten oot värjänny taas ruskeeks ilman että minä tiedän :D
VastaaPoistaAnonyymi, Siis kun aina ennen kun värjään, nää hiukset on aika ruskeet koska oikee väri puskee alta. Ja koska en värjää shokkipunasella nää on välillä ruskeen näköset riippuen valosta. :D Toi kuva on kesän alulta ja veikkaan että lantio ja jalat on aika samanmoiset kun kuukausi sitten joten kovasti kiitoksia!
VastaaPoistaOot niin kaunis ♥
VastaaPoistaKiiiitos ♥
VastaaPoistaOi sun blogi on ihana. Oon kateellinen sun kuvausideoille. Oot hurjan kaunis ja mun ehdoton mielipide on että olet valinnut oikein! Terveys <3
VastaaPoistaKiitän! ♥
VastaaPoistaVoi hyvää päivää voitko jo lakata jauhamasta siitä syömishäiriöstä kun sulla ei todellakaan sellaista ole. tiekö joillakin ihmisillä on oikeesti syömishäiriö ja toi on niin naurettavaa että jaksat vuoden blogailla tollasta ihmeparantumispaskaa varsinkin kun oot laihtunut mitä? 2 kiloa? herää nyt ja tajua että et voi kutsua itsees syömishäiriöiseks vaikka se kovin jännä aihe oliskin kuvailla. oli vain pakko antaa vähän kritiikkiä. kuvat on kyllä ihan hienoja ja sen takia sulla varmaan näitä lukijoita onkin.
VastaaPoista;3 Aika semi söpö kommentti. Saanko suunnata tän Miss truly syömishäiriöiselle? No mut jokatapauksessa, oot trolli tai et niin tiedätkö että syömishäiriö on _psyykkinen_sairaus, ei pelkästään fyysinen? Ja joo, onhan 8 kiloo aika lähelle kahta. :) Enkä mä enää kutsukkaan syömishäiriöiseks, ja jos yhtään oot lukenu mun blogia niin en myöskään väitä ihmeparantumista. Hyvät illanjatkot kuitenkin!
VastaaPoistalähtöpainosihan oli 51, eli laskujeni mukaan se tekee 6 kg laihdutusta
VastaaPoistaJoo no 6/8/4/2/1, mitä sillä on väliä jos kroppa huutaa ravintoo. Mitä sillä on väliä, onko painoindeksi 17 vai 12 jos pää on sekasin eikä elimistö toimi ollenkaan kun pitää. Jos nyt aletaan päteen, niin anoreksian diagnoosin oireisiinhan kuuluu se, että on alipainonen, menkat jääny pois, sosiaaliset suhteet huonossa jamassa ja paino laskusuunnassa ja syöminen olematonta. Ton lisäks mitä yleisimpiä on sydämen rytmihäiriöt, huonot veriarvot jotka kaikki ikävä kyllä täytin. Mulle on yks ja sama aatteletko mua syömishäiriöisenä vai et, lähinnä vaan pelkään niitä akuuttitapauksia jotka painaa just sillä hetkellä vielä sen 48kg jolle meet väittään ettei ne oo tarpeeks laihoja, ja jotka sen takia laihduttaa ittensä oikeesti siihen 35 kiloon jossa ne saattaa millähetkellä kuolla, ja vaikka ne paranis ne saattaa silti olla loppuelämänsä lapsettomia ja osteoporoosin runtelemia. Mieti kaks kertaa uudestaan ennen kun tuut vineen jostain syömishäiriöstä, kun et todellakaan näytä siitä mitään tietävän. Jos oot ite pr0-ana, niin oot uponnu vähän liian syvälle syömättömyyteen kun aivotoimintas näyttää olevan noin heikkoo.
VastaaPoistaAnot on ärsyttäviä. Sama asia, ettei mulla voi olla syömishäiriötä koska olen normipainonen.. köh, ihan kuin suurinosa bulimikoista ei olisi normipainosia? Ja liikalihavatkin voi olla anorektikkoja, sä voit silti nähdä nälkää ja potea puutostiloja, ihan sama mikä sun painos on. Se on se mikä sisällä jyllää, ei ulkona. Plah, eiks nää ihmiset ota selvää asioista?
VastaaPoistamonia anoreksiaa koskevia kirjoja lukeneena ja psyykkisista sairauksista kiinnostuneena päden tähän että anorektikoksi lasketaan 25% painostaan laihduttanut ihminen. ps kyllä tiedän että anoreksia on psyykkinen sairaus tunnen monia jotka ovat sellaisia ja siksi ihmettelenkin miksi kutsut itseäsi sellaiseksi.
VastaaPoistaOho, taitaa tytsyllä olla vähän todistelemisen halua ja se tekee jutusta vielä epäilyttävämmän ;) taprpeeton kommentti mutta keksustelu oli kiinnostavaa
VastaaPoistaOnneks, tiedän että Unski ottaa sun diibadaaban myös huumorilla ja enemmän huolehtii siitä, mitä sä voit aiheuttaa jossain muussa, kuin mitä aiheutat Unnassa. Ja se osaa vastata sulle ihan itekin, mutta tuli pakottava tarve sanoa jotain. ;D
VastaaPoistaAnonyymi on nyt kyllä ihan hukassa. Toi on vähän kuin sanoisit, että masennus on sitä, että tappaa tai yrittää tappaa itsensä. Tai ehkä vähän lievemmin, että masennus on sitä, että vahingoittaa itseään. Tai, että psykoosi on sitä, että joskus miettii että ”entä jos kaikki ihmiset on robotteja?”. Tai, että hyperseksuaalisuus on sitä, että harrastaa paljon seksiä. Tai, että maanisdepressiivisyys on sitä, että toisinaan naurat ja joskus itket. Tai jos määrittelet humalan siten, että ”luulet osaavasi laulaa ja kompuroit metsässä”. Sä otat ihan pokalla yhden anoreksian oireen ja sanot, että se on se itse sairaus.
Mut ehk sua psyykkisistä sairauksista kiinnostuneena kiinnostaa korjata myös omat virheet pätemises keskellä. Mikään sairaus ei ole noin yksinkertainen ja selitettävissä vaan jollain yhdellä säännöllä ja sä teet sen virheen, että teet jostain monimutkaisesta yksinkertaisen. Anoreksialla on oikeasti kaksi puolta. Psyykkinen puoli: sairaalloinen halu laihduttaa. Ja fyysinen puoli: sairaalloinen laihduttaminen. (sosiaalinen puoli: kaveripiirin katoaminen/muuttuminen ja halu kuunnella vain toisia ihmisiä, joilla on sama ongelma. Mutta toi on nyt sivuseikka.) Sä ihan ihan oikeasti voit olla eräänlainen esiasteinen anorektikko, ilman että laihdutat yhtään. Riittää, että tiedät, että sun ajatukset on täynnä todella sairaita laihuushaluja ja suunnitelmia VAIKKET toteuttaisi niitä. Tai siis, toi on enemmän sitä, että sussa on alttius sairastua anoreksiaan kunnolla, mutta jos me halutaan määritellä sekin anoreksiaksi, niin se on. Ja mikä parasta, sille on oma tautiluokituskin, eli F50.1 (Epätyypillinen laihuushäiriö). Epätyypillinen tuossa tarkoittaa sitä, ettei sille ole mitään määritelmää, vaan se voidaan diagnosoida, jos on tarpeeksi viitteitä, että JOTAIN on vialla kehonkuvassa, eli täyttää JONKIN anoreksian piirteen.
Ja sun määrityksen mukaan Unnan olisi 52 kilosta pitänyt laihtua 25%, jotta sitä oltaisiin edes voitu KUTSUA anoreksiaksi. 25%, eli 13 kiloa. Eli 39 olisi pitänyt painaa. Ihan jos sua yhtään kiinnostaa sun oman ”oon tosi hyvin itseoppinu anoreksialääkäri niiqu, luottakaa muhun” -hölötyksen keskellä tajuta, että me ei puhuta nyt mistään YLEISESTÄ tilanteesta, vaan oikeasta ihmisestä nimeltä Unna. Ja jos unna olisi päätynyt tuohon 39 kiloon, se olisi varmaan kuollut. Se juuri selitti tuossa ylempänä kasan omia oireitansa ja sä sivuutit sen kaiken ja laskit vain, että ”sä laihduit vain 13 prosenttia, et oo anorektikko!!!!!” . Onko sussa tarpeeksi empatiaa ymmärtää, ettei tässä ole kyse sun prosenteista, vaan siitä, että joku on kuoleman rajalla sairaalassa? Oot vähän höpsö lapsi kaiketi ;3
VastaaPoistaAnoreksian yksi oireista on sairaalloinen laihtuminen, mutta se oire ei ole se sairaus, vähän kuin kipu murtuneessa jalassa ei ole se kivun aiheuttaja, vaan oire. Ja Unna täytti kaikkien noiden muiden mainitsemiensa lisäksi myös tuon, vaikkei se laihtunut sun 13 kiloan. Säkö olisit mieluummin odottanut siihen saakka? Samoin se ajatusmaailma, että vihaa itseään puolikkaan päärynän syömisestä on kai susta ihan sivuseikka? Missä kohtaa tätä kaikkea sä oikeasti näet vain terveen nuorukaisen. Ottaen huomioon, ettei Unna ole kauheasti mässäillyt täällä blogissa sen sairaudella ja se hyvä kuin edes itse sanoo ikinä olleensa oikeasti "kunnon anorektikko"(vaikka sillä oli siihen diagnoosi). Oletko oikeasti nähnyt täällä blogissa hirveästi hehkutusta ”jee voitin anoreksian”? Et, koska sitä ei ole. Koska Unnan muutamat postaukset liittyen anoreksiaan on varoituksia muille ja oman tarinansa kertomista sen enempää koruttelematta kuin liioittelematta. Ja blogien pointti yleensä on oman tarinan kertominen jollain keinolla, oli se tarina mikä oli.
(välikommentti, mä laihdutin ~25-30% painostani tuossa jossain kohtaa olematta anorektikko, eli mee opiskeleen vaikka tilastotiedettä jos prosentit kiihottaa)
Toivottavasti opit jotain, ole hyvä, ei tarvitse kiittää. o/
ps. äksdee
pps. Sä sit olet ihan paska trolli, vaikka varmaan voit sanoa itelles, että onnistuis, koska sait mut ja unnan kirjoittamaan sulle ylipäänsä vastauksia. Onneks me molemmat tykätään kirjoittamisesta ja tää oli ihan läppä essee muutenkin ja mulla oli suht hauskaa mietiskellä mitä sanon, kun siitä voi olla hyötyä joskus tulevaisuudessa jos joutuu puhuun anoreksiasta ;3 Adios.
on aika outoa että kirjoittaja haluaa kaikin keinoin antaa ymmärtää laihtuneensa mahdollisimman paljon/olleensa mahdollisimman laiha. En lähde tässä toisen anoreksiaa kyseenalaistaan, se olis tyhmää. mutta outoa tuokin
VastaaPoista...onkohan tää nyt se sama anonyymi kun aiemmin. Tai siis tän päivityksen pointti on ymmärretty ihan väärin, jos luulee tän olevan joku elvistely laihdutetuilla kiloilla, tän pointti on siinä, miten nälkiintyny keho on huono, paska, käyttökelvoton, surullinen, ahdistunut, yksinäinen, SAIRAS. Että normaalipaino on miljoonasti parempi. Sitä tarkotan kaheksalla kilolla. Olin vuosi sitten ihan normaalipainonen (51kg eli se lähtöpaino mistä toi anonyymi nyt miettii kui paljon oon laihtunu niinkun sillä ois väliä) mutta psyykkisesti huonossa kunnossa ja siks en vertaa siihen, mikä oli lähtötilanne painossa, vaan siihen mikä se paino on NYT ja kuinka oon onnellinen NYT eli se jonka haluan valita. En ollu sillon kun lähtöpainona oli 51 järin onnellinen, miks muuten se paino ois tippunu. En voi valita enää miten mun olis sillon pitäny ajatella, sillon olis pitäny ajatella että nenämahaletkussa sen takia ettei selkäydin tuota valkosoluja ja että sydän hakkaa hitaasti ja kädet ja jalat on harmaat eikä niissä kierrä kunnolla veri, että meinaan pyörtyä joka kerran kun nousen koska verenpaineet 70/44, ja että mä en saa tanssia tai jaksa nähä kavereita ja että tuhoon parisuhteen VAI että elän sen painosena ja haluan olla onnellinen? Sillon en tienny mitään tosta, joten valitsin väärin ja luulin olevani kauniimpi laihtuessa. Nyt ehkä osaan valita sitten oikeemmin, ja se on tän postauksen idea, tai idea kun mä ikinä puhun mistään valinnoista liittyen syömishäiriöön.
VastaaPoistaSellasta vaan, et se prosenttiluku on 15 :) EI MUUTA :D
VastaaPoistaJa huomasin muuten että mun lähtöpaino epikriisien mukaan oli 52kg. :D
VastaaPoistaSe tunne kun kattelet ensin serkkuas joka ei pysty pitelemään edes kahvikuppia kädessä koska voimat ei riitä ja kädet tärisee ja sitten joku random tuntematon tulee väittämään että se on ihan terve<3 juu no siis olen ajoissa mutta JOO XD
VastaaPoista;DD Söpö ♥
VastaaPoistamä itkin kun mä kattelin näitä kuvia...
VastaaPoista