The Rising Noise

Who has paid you for telling me what I'm worth

What is it in my eyes

a piece of broken glass

Is this the time I should be on my knees for you

Is this your way of telling me

another has been found

Now I know it's teargas in my eyes.

A Natural Disaster

Sinä vastaat.

Minä hymyilen.

Purskahdan itkuun.

Läpinäkyvä nauru.

Mä olen rumempi kuin koskaan.

Näetkö sä sen? Sano, näetkö.
Terävä, lyhyt valo.
Se se on, joka saa mut sanomaan rumia asioita.

Mä en ole paha luonnostaan.

Mä laitan herätyskellon soimaan.

Enää 239 päivää niin se soi.

Aika kävelee väärään suuntaan rullaportaita.

He's moved on

I got your voice on tape, I got your spirit in a photograph

Always out of reach you are

Cold inside my arms you are

Simple like a child you are

Down inside my soul you are

The more I get to know

the less I find that I understand

Innocent, the time we spent

Forgot to mention we're good friends

You thought it was the start of something beautiful?

Well think again.

Mother lost her looks for you

Father never wanted you

I trust to love and then I find you never really felt the same

There's something in your heart so cruel

Löysin jonkun runoja jotka olivat kauniita tai sitten hassuja, en päättänyt vielä

Jollei tämä olisi minun elämäni, nauraisin

Rakastaisin jos osaisin,

jos tietäisin kuinka kovaa uskaltaa

Menetkö rikki

vai väsynkö minä?

'Rakkaus' liian usein

olen niin sanonut,

liian usein joku toinen on sen julkituonut

En tiedä mikä on todellista,

mitä odottaa,

mitä olla odottamatta

Pelkään:

ystävyys on 'vain'

Ystävyys on kirosana.

Palaisin käsiisi kiinni

yksinäisyyden jälkeen rakastaisin

Ehkä aluksi haparoiden 

mutta kuitenkin kauniimmin

kuin kukaan koskaan

En enää tyydy puoliksi valmiiseen

vaikka menneisyys katseli

en hävennyt

Moneen tanssikutsuun olen niiannut

Yhtäkään en ole tanssinut loppuun saakka

Ympärilläni olivat väärät kädet - olen pahoillani.

Koko koneisto lähti jo liikkeelle

tunteet tahto, suunnitelman

koko koneisto

Rakastaen kuljeta minut uneen

Sinun kanssasi 

kalliokin on pehmeintä maata

Ehkä unohdamme hetkeksi vakavuutemma

minä synkkyyden, sinä asiallisuuden

Ehkä puhut tunteistasi ja tällä kertaa minä kuuntelen

Ehkä olemme hiljaa yhtä

Kauniimpaa en tietäisi

Ehkä käännät minulle maailmasi kielen

Lupaan olla paras oppilaasi

Että rakkaus on pelkkää tunnetta?

Sitä en vaadi edes itseltäni

että sanoisit 'tahdon' ja tarkoittaisit myös

ja tarkoittaisit myös.

Itse sanoin ettei saa omistaa

sanoin sen ennen kuin tiesin

mitä on menettää

Seuraavan kerran olen nöyrempi

Nyt annan kapinan valloittaa

Muistot ovat kapina, harvoin ymmärrys

Tanssit minun kanssani, hymyilit minulle: yksin minulle

Halasit, halasit toisenkin kerran

Miten vielä itseä kidutetaan?

Muistuta niin ahdistan lisää

Naura maailma.

Minä olen katkera

tunteille eriaikaisille

eriasteisille tunteille

jotka eivät leikkaa, eivät kohtaa

Olen katkera minälle

joka kailotti "odota!"
Oli oikea aika, oikea hetki

Pelon "odota" viivästytti lähdön.

Rakkaus valitsi toisen matkustajan

Ensiksi tahdon sanoa:
runo ei ole kosto vaan aina lohdutus

Ei taida kalareissusta tulla mitään

luin viestisi väärin

Niin totaalisen väärin ei ole kukaan koskaan lukenut

Minulla on paljon opittavaa

Yön ajan olen aikuinen

Nolattu, nöyryytetty

Säästä edes hieman kunniaani
Jumala, jokainen osaa näytellä, jokainen osaa valehdella

En voi luvata jaksavani 

mutta ei siihen ole syyllisiä

piste

ps. ostin hylamaitoa ja ruisleipää, niin kuin noin varalta
JOS OLISIT TULLUT

pps. en pidä hylamaidosta!

Olen jäänyt autuaasti Austenin aikaan

Olen lukenut sonaattini
olen istunut ikkunalaudalla kaipaavana
(sadevesi on putoillut pitkin lasia)

Ja ihan totta: olen itkenyt.

Olen hahmotellut sukunimeäsi omani jatkoksi

Ollut hölmö, herkkäuskoinen ja ennenaikainen

Olen jäänyt tuijottamaan kadulla lastenvaunuja

Ajatuksissani kai jopa silittänyt kauluspaitojasi

Olen tyttömäisesti kikatellen melkein tipahtanut tuolilta

kun joku on maininnut nimesi

Ja ihan totta: olen istunut lattialla ja itkenyt

Toivoen ettei mikään jatkuisi

Kädessäni antamasi hotellin kuulakärkikynä
(muuta sinusta ei jäänyt)

Olen siivonnut jättämäsi hammasharjan pois

Säilyttänyt jopa muistilappusi

Kirjekuoren, jota koristaa käsialasi

Ja ihan totta: olen itkenyt yön

ja vielä seuraavan aamunkin

Sinä et taida koskaan lukea tätä