Jollei tämä olisi minun elämäni, nauraisin
Rakastaisin jos osaisin,
jos tietäisin kuinka kovaa uskaltaa
Menetkö rikki
vai väsynkö minä?
'Rakkaus' liian usein
olen niin sanonut,
liian usein joku toinen on sen julkituonut
En tiedä mikä on todellista,
mitä odottaa,
mitä olla odottamatta
Pelkään:
ystävyys on 'vain'
Ystävyys on kirosana.
Palaisin käsiisi kiinni
yksinäisyyden jälkeen rakastaisin
Ehkä aluksi haparoiden
mutta kuitenkin kauniimmin
kuin kukaan koskaan
En enää tyydy puoliksi valmiiseen
vaikka menneisyys katseli
en hävennyt
Moneen tanssikutsuun olen niiannut
Yhtäkään en ole tanssinut loppuun saakka
Ympärilläni olivat väärät kädet - olen pahoillani.
Koko koneisto lähti jo liikkeelle
tunteet tahto, suunnitelman
koko koneisto
Rakastaen kuljeta minut uneen
Sinun kanssasi
kalliokin on pehmeintä maata
Ehkä unohdamme hetkeksi vakavuutemma
minä synkkyyden, sinä asiallisuuden
Ehkä puhut tunteistasi ja tällä kertaa minä kuuntelen
Ehkä olemme hiljaa yhtä
Kauniimpaa en tietäisi
Ehkä käännät minulle maailmasi kielen
Lupaan olla paras oppilaasi
Että rakkaus on pelkkää tunnetta?
Sitä en vaadi edes itseltäni
että sanoisit 'tahdon' ja tarkoittaisit myös
ja tarkoittaisit myös.
Itse sanoin ettei saa omistaa
sanoin sen ennen kuin tiesin
mitä on menettää
Seuraavan kerran olen nöyrempi
Nyt annan kapinan valloittaa
Muistot ovat kapina, harvoin ymmärrys
Tanssit minun kanssani, hymyilit minulle: yksin minulle
Halasit, halasit toisenkin kerran
Miten vielä itseä kidutetaan?
Muistuta niin ahdistan lisää
Naura maailma.
Minä olen katkera
tunteille eriaikaisille
eriasteisille tunteille
jotka eivät leikkaa, eivät kohtaa
Olen katkera minälle
joka kailotti "odota!"
Oli oikea aika, oikea hetki
Pelon "odota" viivästytti lähdön.
Rakkaus valitsi toisen matkustajan
Ensiksi tahdon sanoa:
runo ei ole kosto vaan aina lohdutus
Ei taida kalareissusta tulla mitään
luin viestisi väärin
Niin totaalisen väärin ei ole kukaan koskaan lukenut
Minulla on paljon opittavaa
Yön ajan olen aikuinen
Nolattu, nöyryytetty
Säästä edes hieman kunniaani
Jumala, jokainen osaa näytellä, jokainen osaa valehdella
En voi luvata jaksavani
mutta ei siihen ole syyllisiä
piste
ps. ostin hylamaitoa ja ruisleipää, niin kuin noin varalta
JOS OLISIT TULLUT
pps. en pidä hylamaidosta!
Olen jäänyt autuaasti Austenin aikaan
Olen lukenut sonaattini
olen istunut ikkunalaudalla kaipaavana
(sadevesi on putoillut pitkin lasia)
Ja ihan totta: olen itkenyt.
Olen hahmotellut sukunimeäsi omani jatkoksi
Ollut hölmö, herkkäuskoinen ja ennenaikainen
Olen jäänyt tuijottamaan kadulla lastenvaunuja
Ajatuksissani kai jopa silittänyt kauluspaitojasi
Olen tyttömäisesti kikatellen melkein tipahtanut tuolilta
kun joku on maininnut nimesi
Ja ihan totta: olen istunut lattialla ja itkenyt
Toivoen ettei mikään jatkuisi
Kädessäni antamasi hotellin kuulakärkikynä
(muuta sinusta ei jäänyt)
Olen siivonnut jättämäsi hammasharjan pois
Säilyttänyt jopa muistilappusi
Kirjekuoren, jota koristaa käsialasi
Ja ihan totta: olen itkenyt yön
ja vielä seuraavan aamunkin
Sinä et taida koskaan lukea tätä
