Rauhallista ja kaikinpuolin kaunista joulua kaikille! ♥
lauantaina, joulukuuta 25
lauantaina, joulukuuta 18
sunnuntai, joulukuuta 12
Minä pelkään parantumista.
Pelkään ettei terve ja normaali elämä kuulu minulle,
etten ole sen arvoinen.
Minä en halua lihoa, en halua näyttää
terveeltä ja elinvoimaiselta,
vahvalta. En halua enää näyttää
joltakin jota en ole.
Minulle kuuluu sairas ja paha maailma,
olen ansainnut ne.
Luen kadehtien blogeja
jossa anoreksialle
elämänsä menettäneet
alkavat taistella sitä vastaan.
He tietävät ettei kukaan muu tee sitä heidän puolestaan.
Minä en jaksa taistella.
Minusta ei ole siihen.
Minä en saa.
Pääni tekee kaikkensa estääkseen sen.
Minä katselen muiden iloista elämää,
"en minä kuulu tuonne."
En edes pidä itseäni sairaana.
En ansaitse yhtäkään diagnoosia.
Olen vain epäonnistunut.
Jäänyt roikkumaan tyhjään elämään.
Tänään pienen hetken todella halusin parantua.
Uskoin olevani tarpeeksi arvokas elämään.
Tahdoin takaisin arkeen,
halusin juosta, tanssia, nauraa.
Pienen hetken.
Pienen hetken.
Sitten menetin taas toivoni.
Minä pelkään etten osaakaan elää.
Etten enää muista.
Ennen "laitokseen" joutumista
mietin sitä joka päivä.
Miten eletään?
(vaikken muutenkaan käytä raskaasti meikkiä
niin päätin ottaa muutaman täysin luonnollisen kuvan,
kuva siis otettu heti saunomisen jälkeen
ja muokkaamattomia molemmat)
Olen nyt nuorisopsykiatrisella osastolla
eli kokovuorokautisella.
Ikävöin järkyttävän paljon kotiin,
olen tuolla niin yksin.
Turrun laitosmaisuuteen
ja vaellan haamuna käytävää edestakaisin.
sunnuntai, joulukuuta 5
perjantaina, joulukuuta 3
On todella vaikeaa kirjoittaa näin pitkän ajan jälkeen.
Sairaalassa on kamalaa,
olin kolme ensimmäistä päivää
letkuruokinnassa,
sitten tajusin että
samat kalorit tulee vaikken syökkään.
Aloin syödä ja sain sen pois.
Joudun syömään viidesti päivässä
epäinhimillisen kokoisia aterioita
ja kyllä, lihon hirveästi.
Ahdistus on vaikea kestää,
olen harkinnut karkaamistakin
kunnes tajusin että
minut saataisiin kyllä kiinni.
Tänään pääsin kotiin lomalle.
keskiviikkona, joulukuuta 1
Nöyrimmät anteeksipyynnöt:
jouduin sairaalaan lastenpolille
painon "normalisointiin" (=lihotukseen)
koska paino oli tippunu alle 46.
Lupaan pistää kunnon blogin perjantaina
kun pääsen kotiin muutamaks tunniks.
Toivottavasti ette hylkää blogin lukemista
tän katkon takia, kiitos jos ette.
Mulla ei oo aikaa tän pidempään blogiin:
oon nytkin sairaalan kahvilassa eikä
mulla oo aikaa.
jouduin sairaalaan lastenpolille
painon "normalisointiin" (=lihotukseen)
koska paino oli tippunu alle 46.
Lupaan pistää kunnon blogin perjantaina
kun pääsen kotiin muutamaks tunniks.
Toivottavasti ette hylkää blogin lukemista
tän katkon takia, kiitos jos ette.
Mulla ei oo aikaa tän pidempään blogiin:
oon nytkin sairaalan kahvilassa eikä
mulla oo aikaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)