sunnuntaina, tammikuuta 2

Kuka minä olen?
Minä voin esittää tuhatta roolia teille,
mutta yksikään en ole minä.
Olen vieras ihminen itselleni.
Petollisen levolliset silmäni huijaavat.
Kenet te tänään haluatte nähdä?
Vastatkaa rehellisesti niin puen
maskin ylleni.

Minä yritän löytää itseni
valokuvista ja peileistä
mutten löydä paljoa.
Minä katson itseäni ja löydän
aina vain uuden kysymyksen.

Missä on se sairas ihminen
mistä he puhuvat,
missä on tuska silmistäni?

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni!
Olin vuodenvaihteen leirillä ystävieni kanssa,
minulla oli mukavaa.
Mitäkö muuta minulle kuuluu?
Tavallaan olen "parantunut" paljon.
Tai en parantunut, kaikki tuntuu olevan
jossain syvällä sisälläni salaisessa lokerossa säilössä.
Silti enää harvoin todella ahdistun syömisestä.
Olen nauranut enemmän kuin pitkään aikaan.
Olen ollut iloinen.
Olen ollut paljon ystävieni kanssa.
Olen hämmentynyt tästä muutoksesta.
Osastolla minulle puhuttiin siitä,
että pääsen 19. päivä pois
koska hoidolla ei näytä olevan
mitään vaikutusta
siksi, etten myönnä olevani sairas.
En tiedä mitä minun pitäisi ajatella.
Toisaalta tuntuu kuin joku minussa
pakottaisi normaaliin elämään.
Tiedän,
että jos saisin päättää syömisistäni
ja painostani, pienentäisin kumpaakin.
En ole missään kohtaa syönyt ateriasuunitelmani
mukaisesti. Joka ruualla jää jotain.
Haluaisitteko tietää miten minun kuuluisi syödä?
Kommentoikaa jos haluatte,
voin kyllä kirjoittaa sen tänne.
Joinain päivinä olen todella hukassa
itseni kanssa.
Kirjoitin siitä päiväkirjaani pitkiä riviä.
Ne ovat edellisissä kuvissa teksteinä.

11 kommenttia:

  1. Aloitin vasta lukemaan blogiasi, kahlasin hetipaikalla jokaisen postauksen läpi ja ihastelin kaunista vartaloasi ja upeita kuvia, sinulla on taiteellista silmää! Älä laihduta enää, olet niin kaunis ja pieni...♥

    VastaaPoista
  2. Oo ihana kommentti kiitos ihan kamalasti :3 ♥ päätin olla sen aikaa laihduttamatta että pääsen ainakin osastolta pois ja perheleirille (joka pidetään maaliskuussa) isoseksi. :)

    VastaaPoista
  3. Oi, hienoja kuvia (:
    Itselläni on kavereitteni mukaan kans anoreksia. Poikaystävä yrittää saada mut syömään enemmän ja enemmän ja yrittää saada mut lääkäriin.
    Otan sen jollakin taholla loukkauksena. Haluaisin elää tällaista sairasta elämää, mutta se ny sattuu oleen huolissaan musta ja haluis että saan hoitoo.

    Tällänen kommentti joka ei liity millään tavalla mihinkään : DD Mut joo.. Älä laihduta enää (: Olet juuri hyvä tuollaisena kuin olet.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi3.1.11

    Moi. Tunnemme toisemme ja käymme samaa koulua mutta en halua kertoa kuka olen. Kaikkea hyvää sulle. Kai sinulla on kavereita joille puhua? Annan sinulle neuvon. Älä koskaan päästä irti kavereistasi niitä tarvitaan aina :) Opin sen itse kantapään kautta. En tiedä kaverisuhteistasi mutta halusin sanoa tämän.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi4.1.11

    Luin blogisi alusta loppuun ja on pakko kommentoida, että olet yksi kauniimmista ihmisistä, pieni ja niin suloinen tyttö :) Ihailen luonnonkauneuttasi~

    Olen myös hyvin iloinen siitä, että olet saanut apua lääkäreiltä. Ja siitä on tullut apua, sinun tekstistäsi huomaa sen. Ja se on todella, todella hyvä asia.

    Minua kiinnostaisi ainakin tietää, miten sulle on määrätty toi syöminen, haluaisitko kertoa siitä tänne?

    pärjäilemisiä~
    ja ihan mielelläni tälleen anonyymina jatkan blogisi seuraamista!

    VastaaPoista
  6. Anonyymi4.1.11

    Todella hienoa että tunnet jo olosi hieman paremmaksi :) Älä kuitenkaan pelkää päästää irti siitä ahdistuksesta. Toivottavasti se alkaa pikkuhiljaa lipua kauemmaksi ja kauemmaksi. Sinulla ei ole mitään syytä enää pienentyä :(

    VastaaPoista
  7. kyl sä pärjäät(=4.1.11

    hei mä muute oon ollu samalaises tilantees ja olin silloin 13v ja painoin jotai 40kiloo :oo mut nyt oon 15 ja painan jo 53kiloo ;s minkä ikäne muuten oot ? :d

    VastaaPoista
  8. Kiitos kaikille hirveästi huomionosoituksistanne ♥

    Sairaallemielelle, kannattaa hakea apua. Itse pelastin itseni kun viime talvena jo hain apua sillon kun kaikki oli vielä pelleilyä, jos en olisi sitä silloin hakenut en ehkä olisi tässä nyt. Tietysti loppujen lopuksi sinä olet ainot joka voi paranemisestasi päättää.

    Anonyymi 1, on hassua että monet "tuttuni" tai henkilöt jotka ainakin tietävät lukevat tätä mutten itse tiedä keitä he ovat. Ei se siis mitenkään haittaa, kunhan sanoin että on hassua :D Kavereita on tavallaan joille voi puhua muttei silti yhtäkään. "Kukaan ei ymmärrä" , enkä haluaisikaan että kukaan ymmärtäisi. En haluaisi kellekkään samaa. Isosiskon kaveri ehkä ymmärtää parhaiten ja hänen kanssaan olen jutellut muutaman kerran.

    Anonyymi 2, kiitos ihan hirveästi kauniista sanoistasi vaikkeivat ne mielestäni pidäkkään paikkaansa. :3 Laitan ateriasuunnitelman tässä kohtapuoleen!

    Anonyymi 3, tiedän että pitäisi olla rohkea ja päästää irti ahdistuksesta mutta en vain pysty siihen. En pysty edes ajattelemaan että olisin sairas, siksi en enää tunnu "etenevän" ja siksi hoitoani ollaan lopettamassa. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa olen valmis siihen.

    Kyl sä pärjäät(=, en tiedä ovatko tilanteemme samanlaiset koska en ole koskaan painanut 40 eikä se painokaan kauheasti tilanteen samankaltaisuutta määritä. Olen 15. (:

    VastaaPoista
  9. Kyl sä pärjäät(=6.1.11

    no kuiteski, lähelle samankailtaisuut (: Ja mahtava blogi !

    VastaaPoista
  10. Tiedän. Tiedän kuitenkin että olen sairas, mutta jossain päässäni kiellän sen asian.

    VastaaPoista
  11. Hyvä juttu tiedostaa se sairaana oleminen edes jollain tasolla. :)

    VastaaPoista