keskiviikkona, tammikuuta 2

Home is behind, the world ahead



Hmm. Tekis mieli höpöttää jotain tähän.
No mä nyt vaikka selitän jotain omasta elämänvakaumusspirituaalisuudestani.

En kuvittele olleeni parempi kristitty kun kristityt yleensä, enkä koe edelleenkään että mun vakaumus on parempi kun jonkun muun.

Sillon kun vielä määrittelin itteäni kristityks niin tykkäsin kyllä jutella ja väitelläkkin asiasta, 
mutta jos joku ilmotti ettei usko jumalaan, niin ei mulla ollu tarvetta hyökätä kimppuun Raamatun kanssa.
Mä muistan kuitenkin, että toisinpäin kävi ihan lukematon määrä kertoja.
Pahin oli koulu ja yläaste, kun jotkut ihmiset jopa ilmotti vihaavansa mua siks että uskoin Jumalaan ja mun äiti on pappi. Jollain oudolla tavalla en ees kokenu sitä sillon hirveen vääräks, että mun ateistikaverit pilkkas mun näkemyksiä tai että kuka tahansa sai haukkua mua sen takia, että uskoin eri asioihin kun ne. Tietysti mä sanoin aina vastaan, mutta kaikki yleensä lähti muusta kun musta. Jotenkin ulkomaailmasta tuli kuva, että näin mua saa kohdella ja vaikka koen omat arvoni tärkeiks, niin muut saa talloo niiden päälle.

Jossain yläasteen lopussa ja lukion alussa kuitenkin joku mussa alko muuttuun.
Musta oli vaikee enää käydä missään seurakunnan jutuissa, kun ihmiset siellä tuntu kokevan Jumalan tosi erilailla, kun mä koin. Sitten oli myös yks väittely aiheesta, jossa tajusin etten osaa vastata tarpeeks moneen kysymykseen, että voisin enää sanoo uskovani siihen, mitä kristinusko opettaa.
Pikkuhiljaa mun elämänkatsomus alko muuttua ja mä kattelin asioita eri kantilta.
Jotenkin se väittely sai mussa herään kaikennäköstä, mikä alko kyseenalaistaan kirkkoa.
Kuitenkaan kukaan ateisti joka linkkaa hetkellisessä ylemmyydentunteessaan kuvan "Jumala on satuolento ja Raamattu satukirja, hehe" ei ollu mitenkään tarpeellinen tässä käännöksessä.
Mä pidin niitä ihmisiä typerinä kristittynä, ja mä pidän niitä ihmisiä typerinä edelleen.
Ainakin tolta saralta.

Nykyään uskon edelleen Jumalaan. Sana vaan on muuttanu matkalla aika paljon merkitystään.

Mä uskon, että maailmassa on hyvää ja mä uskon että maailmassa on pahaa.
Uskon että jos hengaan ystävällisten ihmisten kanssa, teen kivoja juttuja joista pidän, ajattelen positiivisesti,
kuuntelen hyvää musiikkia, puhun ystävällisesti ja nauran paljon niin musta muodostuu jollain asteella hyvä.
Sitä hyvää voi sanoo rakkaudeks, Jumalaks, onneks tai mikskä tykkää, mutta merkitys on sama.

Jos mä taas ajattelen pahoja asioita, puhun ilkeesti, hengaan ilkeiden ihmisten kanssa jotka ei välitä musta, ajattelen negatiivisesti ja kuuntelen musiikkia josta en ees pidä, niin musta tulee pahempi.
Pahaa taas voi sanoo Saatanaks, vihaks tms. mutta senkin merkitys on sama. Paha on paha, hyvä on hyvä.

Uskon että kaikki tarttuu, ja että vastakkaisvoimia on vähän niinkun kaks.
En kuitenkaan usko että ne asiat mitkä on mun mielestä kivoja juttuja tehdä, tai hyvää musiikkia, tai hyvä tapa elää, on muille välttämättä sama. Sen takia kunnioitan uskontoja, niin kauan kun ne antaa ihmisille jotain.
Äiti saa ihan mielettömästi siitä, että on kristitty ja joku taas on onnellinen muslimina. Uskokoon äiti että Jumala on joku henkilö, ei se riko mua mitenkään. Mä arvostan sitä yhtä paljon kun omaa elämänkatsomustani.

Siinä kohtaa mulla kuitenkin palaa hermo, kun uskonnon nojalla tehdään pahoja asioita, ja syytetään jumalia ja uskontoja niistä. Ihan sama onko se syyttäjä ateisti tai itse uskoon kuuluva.
Kaikkein naurettavimpiahan on sodat ja ydinpommit ja murhat ja raiskaukset mitkä on tehny "Jumalan nimissä". Ei niitä oo tehty minkään jumalan nimissä, vaan oman kusipäisyyden ja pahuuden.
Jos joku mieleltään heikko on kuullu ääniä, niin me voidaan ymmärtää se että se on mielisairautta, eikä
nosteta uskontoja tapetille että joo, se oli Allahin vika kun bussi räjähti. 

Etenkin raivoateistit tarttuu tähän joka hiton kerta. Päläpäläpälä uskonnot on tappanu niin paljon ihmisiä, ja kun uskonto ei salli homoavioliittoo ja kun uskovaiset luulee olevansa valittua kansaa ja kun uskovaiset tulee valistaan meitä kadulla.
Ei oikeesti uskonnot oo aiheuttanu niitä, vaan ne jotka tulkitsee pyhiä kirjojaan vähän turhan tunnollisesti, käyttää uskontoa tekosyynä tai on muuten vaan pimeitä. Lopettakaa siis ton agrumentin käyttö, se on niin kyllästyttävää. Lisäks mä oon huomannu että monet ateistit yrittää nyt ottaa kiinni sitä, kun aiemmin uskovaiset aatteli olevansa valittu kansa ja kettuili sillä muille, niin nyt ateistit on vähintään yhtä typeriä ja toistaa saman mutta on niitä järkeviä ja fiksuja ja filmaattisia ja ah-niin-kyseenalaistavia-avoimia-suvaitsevaisia-hauskoja jotka on taas muiden yläpuolella. Tietenkään en taaskaan tarkoita jokaikistä ateistia joka maapallolla pörrää, mutta aika surkeen monta tämmöistä otusta mä oon tavannu. Sen takia halusin kirjottaa tän tekstin, että ne jotka kokee omassatunnossaan pistoksen niin vois vaikka lopettaa pelleilyn.


Niin. Että jos tästä ei saa mitään selvää, niin pääajatus on,
että jättäkää toisten uskonnot rauhaan ja keskittykää omaanne.
Jos joku haluaa kumartaa Jeesukselle niin se on ihan jees.
Jos joku haluaa rukoilla Mekkaan päin niin se on ihan jees.
Jos joku uskoo että on miljoonia jumalia niin se on ihan jees.
Jos joku tykkää Buddhasta niin se on ihan jees.
Jos joku uskoo että veressä on sielu niin se on ihen jees.
Jos joku uskoo että Ukko on ylijumala niin se on ihan jees.
Jos joku tykkää olla uskomatta mihinkään korkeempaan voimaan niin sekin on ihan jees.
Teidän uskontonne ei ole kuitenkaan parempi eikä huonompi, kuin muiden.

Loppuun aika kiva biisi Hobitista:

23 kommenttia:

  1. Joo, mua ylipäätään häiritsee kaikki ihmiset oli minkä uskosia (tai uskonnottomia) tahansa, jos ne tuputtaa väenvängällä omaa uskoonsa muille. Jokainen uskokooon mihin haluaaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no kyllä sekin sisältyy tähän mutta vähemmän puhutaan taas siitä että tuputetaan ateismia.

      Poista
  2. Mä olen totta, että tuo pistää ärsyttämään, jos koko ajan yrittää tuputtaa omaa uskontoaan, kuten meillä toinen mummu tekee. Munkin puolesta uskokoon ken mihin tahtoo. :)

    VastaaPoista
  3. Hyviä pointteja, ja lisään sen miten ärsyttää kun suvaitsevaisuus tarkottaa nykyään suvaitsevaisuutta kaikkia muita paitsi perinteisiä arvoja kohtaan. Itämaisissa uskonnoissa on vaikka mikä viisaus, luonnonuskonnot on todella ihanan omaperäisiä ja luonnollisia, mut jostain syystä kristinusko on niin _out_ ja täysin paska. :D En tajuu miten ihmiset jaksaa ajatella itseään suvaitsevaisiks kun kaikki mitä ne suvaitsee on niin marginaalista. Joo.. agroon.

    VastaaPoista
  4. Me kyllä mennään aika pirun paljon samoilla linjoilla. En todellakaan jaksa sitä, että uskosta tehdään jokaisen ihmisen asia. Jeesus ei takuulla tarkoittanut kaikkea tätä lähetyskäskyllä. Pikemminkin Jeesus yritti saada koko maailman uskomaan rauhaan ja rakkauteen, jota kutsui symbolisesti Jumalaksi, mutta nope, ei se onnistu. Ihmiset ovat liian konkreettisia ja Jeesus liian fiksu, samoin kuin Muhammed ja Siddhartha Gautama Buddha.

    Ateismi on uskonto siinä missä mikä tahansa muukin. Siinä uskotaan, ettei ole mihin uskoa, mutta se silti nojaa empiriiriseen ja matemaattiseen havainnointiin kympillä. Tällä hetkellä se kilpailee kristinuskon kanssa uskonlaajuudesta, eikä tässä puhuta uskonnollisesta vakaumuksesta vaan arviollisesta uskosta globaalilla tasolla.

    Ota huomioon agnostisismikin. Se ei kovin hyvin näy, koska se ei ole kovin järjestäytynyttä. Itse agnostikkona en edes koe kuuluvani agnostikkoihin, koska olemme kaikki yksilöitä ihan niin kuin muutkin. Agnostismin ongelmana ja turvallisuutena on se, että sitä ei yksinkertaisesti voi syyttää pahoista eikä liioin hyvistäkään asioista. Kaikki lähtee omasta persoonasta, mutta joku muu voi sanoa Saatanan riivaavan, koska teemme jotain pahaa.

    Uskonto on porukka naamoja, jotka sanovat uskovansa samalla tavalla ja saavat siitä voimaa. Tosiasiassa samanlaista uskoa ei ole, sehän on selvää. Jotenkin tuntuu, että uskonnot ovat vain voimakeino nykyisessä muodossaan. Jotta niistä saisi perimmäisen idean irti, jokaisen uskontoon kuuluvan pitäisi olla samanlainen ja pyrkiä hyvään. Uskonnoissa on myös se harmillinen kikka, että niihin voi liittyä kuka tahansa ja tehdä niiden nimessä ihan mitä haluaa ja se on sitten sillä kuitattu ja Taivas kutsuu. Ateismi on edelleen tässä jännä. Kaikkea saa tehdä, koska kuollessa siitä ei joudu vastuuseen, jippii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei tästä näin pitkä pitäny tulla

      Poista
    2. :D Mikäs siinä, emmä itekkään osaa mitään sanoa lyhyesti koskaan. Ja...joo. Emmä tiedä mitä mulla on tohon sanottavaa x) Fiksu poika olet Kirjuri.

      Poista
  5. Anonyymi3.1.13

    KIITOS.

    VastaaPoista
  6. Anonyymi6.1.13

    Usko ja uskonto on kaksi eri asiaa. Itse rakastan Jeesusta ja vihaan koko uskonnon käsitettä. Uskonnot on tuoneet maailmaan aivan älyttömästi pahaa.

    Tekstistäsi päätellen et ole koskaan ollutkaan uskossa. Kun on syntynyt uudelleen, siitä ei kuolla pois.

    Siunausta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, mä en tiedä minkä takia kukaan toinen ihminen kyseenalaistais toisen uskoa, etenkään yhden tekstin perusteella, mutta ilmeisesti löysit siihen jonkun syyn.

      Mutta hmm joo. Ne käsitteet mitä käytän voi oikasta automaatioitseluennalla koska en koskaan jaksa keskittyä kauheesti kaunopuheisuuteen tai siihen että käytän just tasan oikeita ilmauksia :D

      Poista
  7. Anonyymi7.1.13

    Kuinka vanha oot :)

    VastaaPoista
  8. Anonyymi8.1.13

    Se kaikki taistelu yläasteella - ja nyt luovut siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkei se ollut mikään luopuminen vaan ajatusmaailman muuttuminen ;>

      Poista
    2. Anonyymi10.1.13

      Niin, mutta jos muutat ajatusmaailmaasi, luovut vanhasta.

      Sanotaan, että makuasioista ei voi kiistellä. Jos ajattelet, että mansikkajäätelö on maailman paras jäätelö ja päätät, että tulet ostamaan juuri sitä (etkä mitään muuta) joka kerta, kun sinun tekee mieli jäätelöä, ei kukaan voi tulla sanomaan sinulle, että todistettu fakta on se, että suklaajäätelö on parempaa ja sinun tulee ostaa tästä lähtien sitä. Mutta uskonnot eivät ole makuasioita. Me voimme kyllä päättää uskoa siihen, mikä tuntuu meistä itsestämme parhaalta, mutta vain yksi on totuus. Ja minä tiedän, että tämä totuus, kiistelemättömästi ainoa oikea uskonto, on kristinusko. Ajatukseni saattaa tuntua naurettavalta; yhtä lailla joku buddha ajattelee, että hänen uskontonsa on se ainoa oikea. Jumaluutta pidetään asiana, jota ei voi todistaa, joten siksipä meillä on tämä uskonnonvapaus. Mutta minä tiedän, että kristinusko on se uskonto, johon kannattaa turvautua. Se, jonka luokse päästyäsi et halua siitä enää pois - mikäli uskosi on todella sellainen, millainen Jumala haluaa sen olevan. Minä tiedän tämän, koska Pyhä Henki on osoittanut minulle kristinuskossa piilevän totuuden tavalla, joka ei jätä enää minkäänlaista epäilyksen sijaa.

      Olen varma, että tämä selitys tuntuu sinusta (ja varmasti monesta muusta) todella kapea-alaiselta, sillä suljen pois sen mahdollisuuden, että joku muu uskonto voi olla oikeassa - tavallaan halveksun muita uskontoja (ja sitä näkemystä, ettei Jumalaa ole laisinkaan). Mutta jos tietää totuuden, ei voi antaa ihmisten luulla väärin vain sen takia, että muiden uskontojen kieltäminen on röyhkeää. Toivon siis, että mietit vielä tarkkaan kaikkea sitä, mitä kristinusko sinulle antoi ja samalla pohdit, mikä estää sinua nykyään uskomasta siihen? En vähättele sitä uskoa, joka sinulla silloin oli, mutta sanon silti tämän: ehkä uskosi ei ollut riittävä, kun se kerta johti ko. uskonnon osittaiseen kieltämiseen.

      Poista
    3. Tää nyt on eniten ehkä surullinen kommentti mun mielestä. Ei mulla oo tarvetta kieltää kristinuskoa, vaan kun mä oon muuttunu vuosin saatossa, niin myös usko on enemmänkin eläny, kun että olisin luopunut jostain.

      Poista
    4. Kuolemattomuuden Ääni12.1.13

      "Anonyymi 10.1.13":lle ja miksei muillekin.

      Sanot, että on vain yksi totuus, ja se kristinusko. Sinä tiedät että se on totuus. Sanot myös, että voimme päättää uskoa siihen, mikä tuntuu parhaimmalta. Kristinusko tuntuu sinusta parhaimmalta, koska usko(nto)si Pyhä Henki on sen osoittanut tavalla, jota ei voi kyseenalaistaa.

      On kuitenkin huomioitava, aivan kuten myös itsekin teit, että esimerkiksi buddhalaiset tai vaikkapa muslimit voivat olla niin varmoja uskostaan, että heidän mielestään heidän uskonsa on oikeaa ja totuudenmukaista. He, ja myös muiden uskontojen edustajat, ovat voineet saada ilmestyksiä ja osoituksia totuudesta, jotka eivät jätä epäillyksen sijaa heidän uskolleen.

      Esimerkiksi eräs minun jo edesmennyt sukulaiseni uskoi koko ikänsä keijuihin ja heidän lumottuun maailmaansa, johon itse kukin aikanaan pääsisi(?).

      - - - - - - - - - - -

      Olen joskus kuullut, että usko on kuin silmälasit, joilla näkee maailman uusin silmin. Minä sanon: Ne ovat sokeain aurinkolasit, joiden läpi näkee vähän, jos sitäkään. Pitäkää siis mielenne avoinna ja etsikää totuutta, jos sellainen on edes löydettävissä. Älkää aidatko itseänne toisten ajatuksiin.

      Poista
  9. Meillä on koulussa kaveriporukka jokon kuuluu kaksi jotka kuuluvat kirkkoon mutta ovat ateisteja, yksu ateisti ja yksi jehovantodistaja. Uskpnnosta ei kyllä koulussa puhuta mutta saatin hyvä ja rakentava väittely homoudesta. Ja älkää kysykö mutta se väittely kesti lähemmäs kaksiviinkoa. Ei oikein selkeyttä saatu ja väittely oli puoliläppä, mutta silti se avasi uusia näkökulmia. Uskonnossa, on se hyväpuoli että jos siihen suhtautuu kypsästi ja avoimesti, voi oppia paljon eri ajattelu ja toiminta tavoista. (tulipa sekava ;-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ymmärsin silti ja oot ihan oikeessa :)

      Poista
  10. tää on tosi kiva blogi jotenki oudolla tavalla, jotenki sillee ku tätä lukee nii unohtaa kaiken muun ja pääsee tähän mukaa sillai hienosti. kiva selitys

    http://janinakooo.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  11. Anonyymi18.1.13

    Uskon monenkin kokevan Jumalan hiukan erinlailla.
    Itse olen kristillisessä koulussa, ja huomaan tosi paljon eroja, minun ja muitten ajatusmaailman kanssa.
    Tuntuu pikkasen siltä, että se mitä raamatussa lukee, pitää ottaa liian konkreettisesti, ja vakavasti, eikä esim. luominenkaan tapahtunu miljoonissa vuosissa, vaan seitsemässä päivässä, koska raamattu niin sanoo.
    Noh nää onkin niitä asoista, mistä ihmiset voisivat vaikka kinastella maailmatappiin asti.
    Oma mielipiteeni on se, että jokainen uskonto on tärkeä, eikä määritä ihmistä sen enempää, kuin puhetyylikään.
    y.o.l.o

    VastaaPoista
  12. Wau upeeta tekstiä sulta! Ite uskon Jumalaan ja oli tosi mielenkiintosta lukee tätä tekstiä. (:

    VastaaPoista
  13. Anonyymi17.2.13

    terve.
    olen ateisti, erosin kirkosta pari viikkoa sitten, en usko kristinuskon jumalaan, sillä niin moni raamatun kohta puhuu ihan pöpöä. evoluutiokin on todistettu.
    kasvatukseeni ei ole kuulunut jumala tai jeesus, joten on ymmärrettävää etten ole uskossa. joskus toivon, että olisin saanut uskonnollista kasvatusta, jotta olisi joku korkeampi taho viimisenä turvana. tosin, olen täysin onnellinen näin, ilman raamatun tarinoita ja höpötyksiä.

    en silti koskaan arvostele 'uskovaisia'. ystäväni kuuluu helluntaiseurakuntaan ja on vahvasti uskossa. mielestäni se on hienoa, ja on antoisaa jutella uskossa olevien ihmisten kanssa. on hienoa päästä heidän ajatusmaailmaan jollakin tapaa. on mielenkiintoista, miten joku uskoo asioihin mihin minä en usko yhtään.

    musta on ihnottavaa, että yleistät noin paljon. ei kaikki ateistit arvostele tai hehkuta ateistisuuttansa. ei kaikki ateistit ole niin kuin tässä puhut. kerro ateisteista vasta sitten, kun olet kaikki ateistit käynyt läpi. kyllähän ev. luterilaisetkin kiertelevät kaduilla kertomassa jumalan sanaa - mutta eivät kaikki. ateistit eivät siis saa levittää omaa sanaansa? tottakai on outoa ja naurattaa välillä, miten joku ihminen voi oikeasti uskoa johonkin yliluonnolliseen, koska sitä ei ole todistettu. se on kuitenkin täysin uskon asia, uskokoot jokainen mihin tahtoo. sitten vaikka keijuihin ja menninkäisiin. se on minulle täysin ok.

    älkää siis uskovaisetkaan arvostelko ateisteja. jokainen uskoo mihin haluaa.
    minä uskon elämän voimaan.

    VastaaPoista