sunnuntaina, joulukuuta 12

Minä pelkään parantumista.
Pelkään ettei terve ja normaali elämä kuulu minulle,
etten ole sen arvoinen.
Minä en halua lihoa, en halua näyttää
terveeltä ja elinvoimaiselta,
vahvalta. En halua enää näyttää
joltakin jota en ole.
Minulle kuuluu sairas ja paha maailma,
olen ansainnut ne.
Luen kadehtien blogeja
jossa anoreksialle
elämänsä menettäneet
alkavat taistella sitä vastaan.
He tietävät ettei kukaan muu tee sitä heidän puolestaan.
Minä en jaksa taistella.
Minusta ei ole siihen.
Minä en saa.
Pääni tekee kaikkensa estääkseen sen.
Minä katselen muiden iloista elämää,
"en minä kuulu tuonne."
En edes pidä itseäni sairaana.
En ansaitse yhtäkään diagnoosia.
Olen vain epäonnistunut.
Jäänyt roikkumaan tyhjään elämään.
Tänään pienen hetken todella halusin parantua.
Uskoin olevani tarpeeksi arvokas elämään.
Tahdoin takaisin arkeen,
halusin juosta, tanssia, nauraa.
Pienen hetken.
Sitten menetin taas toivoni.
Minä pelkään etten osaakaan elää.
Etten enää muista.
Ennen "laitokseen" joutumista
mietin sitä joka päivä.
Miten eletään?


6 kommenttia:

  1. Anonyymi12.12.10

    Kovin usein minullakin on tuollainen olo. Etten edes halua olla onnellinen.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi13.12.10

    Elämiä on monenlaisia. Mikään niistä ei ole "väärä". Jos valitset tuon tavan elää, niin siitä vaan. Yhtä "oikea" tapa tuo on elää, se riippuu vaan siitä mitä haluaa elämältä.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi13.12.10

    Mitä olet tehnyt ansaitaksesi sairaan ja pahan maailman? Miten olet epäonnistunut? Miksi et kuuluisi iloiseen elämään?

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi13.12.10

    p-allokala

    Anteeksi että muotoilin vähän huonosti. Tarkotuksena oli tuoda tämä asia mielipiteenä esille.

    VastaaPoista
  6. en osaa vastata kommentteihinne

    VastaaPoista