Kun en ihan tiedä mitä minulle kuuluu,
mitä voisin kirjoittaa.
Toiset päivät ovat hyviä,
toiset sitäkin synkempiä.
Joskus hetkeksi unohdan tämän kaiken,
nauran vapaasti enkä mieti miksi olen tälläinen.
Sitten seuraavassa hetkessä
löydänkin itseni tuijottamassa peiliin,
itkemässä ahdistustani.
Moiii :) Oletko paranemaan päin? Oletko uskossa? Minun tekisi mieli kysyä kaiken maailman tyhmiä kysymyksiä. Minua kiinostaa anoreksia sairautena kovasti. Käytätkö mielialalääkkeitä? Mitä aijot tehdä tulevaisuudessa? Mitä asiat auttavat sinua jaksamaan? Sinulla on tosi kauniita kuvia. Sinusta voisi tulla ammatti valokuvaaja. Tulee mieleen joistakin kuvista tämä "maailman ihanin tyttö" Valokuvaprojeksti. Oletko käynyt katsomassa sen näyttelyn tai lukenut kirjan? Suosittelen sitä kovasti. Kaikkea hyvää sinulla ja jaksamisia. :) T:Tuntematon
VastaaPoistaHaha, kysymystulva yllätti positiivisesti.
VastaaPoistaEn itse täysin varma mutta ainakin lääkäreiden yms. mukaan olen ottanut askelia (ilmeisesti isojakin) parantumisen suuntaan.
Olen uskossa, tosin välillä Jumala on todella kaukainen asia. Meinasin kirjoittaa tänne yhdestä vahvasta hengellisestä kokemuksesta minkä koin viikonloppuna mutta edelliseen postaukseen tullut kommentit jotenkin jäädyttivät minut, en uskaltanut jostain syystä kertoa tänne niin henkilökohtaisesta asiasta.
Käytän mielialalääkettä tai itseasiassa se on psykoosiin alunperin käytettävä lääke. Olen kuitenkin päättänyt lopettaa sen käytön kun pääsen seuraavan kerran juttelemaan lääkärin kanssa koska lääke ei vaikuta mielestäni minuun millään tavalla. Lähitulevaisuudessa aion hakea lukioon, tampereen yhteiskoulun lukioon joka on ilmaisutaitopainotteinen. Sen edemmäs en tiedä. Minua auttaa jaksamaan suurestikin perheeni. Etenkin äitini on tukenut minua todella paljon heti ongelmistani kuultuaan. Myös valokuvaaminen ja kirjoittaminen auttavat minua vaikeiden tilanteiden yli. Kiitos kovasti, olen nähnyt näyttelyn ja kirjan. :)
Kysymykset eivät koskaan voi olla liian tyhmiä kysyttäviksi, antaa palaa vaan!
Moi, mua kiinnostais ainakin kovasti toi sun hengellinen kokemus josta kirjotit. :) Sulla on täällä ihania kuvia, niitä lisää! Oot tosi kaunis.
VastaaPoistaKiitos. No ehkä mä voisin harkita jotain tai ainaskin osan kirjottamista tänne. Tai kun voi olla että ne jotka lukee tätä eikä oo uskossa niin vois närkästyä.
VastaaPoistaMoi. Hyvä että sinulla on perheesi tukena ja menee parempaan päin. Onko sinulla paljon kavereita oletko yksinäinen? Tiedätkö miksi sairastuit anoreksiaan? Tarkoitan siis että mistä se lähti liikkelle? Saaksä harrastaa nyt liikuntaa normaalisti? Kyttääkö kukaan sun syömistä kun olet kotona ja koulussa ja kaupungilla ym. että syöt riittävästi? Mitä kaikkea harrastat? Innostuin taas kyselemään :) T:Tuntematon
VastaaPoistasanot kirjoittavasi itsesi takia jne, mutta kuitenkin pelkäät lukijoiden närkästymistä?
VastaaPoistaOlin juuri sanomassa samaa kun tua toinen anonyymi. Kerroit kuinka teet tätä vain itsellesi omaan tarkoitukseen, mutta nyt mietitiskelet että "lukijat närkästyy" ?
VastaaPoistaT:kiinnostuskiikarit
Hän voi tarkoittaa sitä että hän muka "tuputtaisi" uskoaan ym. uskoakseni niin...
VastaaPoistavoi elämä, te jotkut takerrutte jokaikiseen sanaan, mitä tämän blogin haltija tänne kirjottaa.. huoh!
VastaaPoistaAnonyymit 2 ja 3
VastaaPoistaEn tarkoittanut (eikä ainakaan ollut tarkoitus että sanoin) että kirjoitan tätä "omaan tarkoitukseen" vaan että tämä on itseni takia omien tunteiden ja ajatusten purkupaikka.
Sillä syyllä miksi tätä kirjoitan ei ole mitään tekemistä sen kanssa että olen yhä tunteva ihminen, minua loukkaa ikävät kommentit ja pelottaa niiden mahdollinen saaminen. Ja koska edelliseen blogiin tulleet "negatiivisen" sävyiset (heittomerkeillä tarkoitan sitä että ainakin minä itse koin ne negatiivisiksi) kommentit tekivät oloni sellaiseksi että olisin avautunut ihan liikaa niin ajattelin nyt sitten olla avautumatta. Kai se on joku miellyttämisenhalu.
Anonyymi 1,
Sanoisin enemmänkin että minulla on paljon tuttuja. Koulukaverit lasken jotenkin tuttuihin koska en edes oikein tiedä mikä kaverin määritelmä on. Ystäviä minulla ei ole mielestäni hirveästi, kuitenkin paljon siihen verrattuna kuinka yksinäiseksi itseni monesti tunnen. Minun on ollut lähiaikoina vaikea luottaa ihmisiin , vaikkei luottamustani olekaan kauhean pahasti koskaan petetty, ja minun on myöskin vaikea tulla läheiseksi kenenkään kanssa. En koe sairastavani anoreksiaa joka on ehkä tyhmää koska en koe olevani tervekkään joten en tiedä miten kahteen kysymyksistäsi vastaisin. Saan harrastaa liikuntaa melko normaalisti, baletti ja jazz tunteja en ole saanut vielä aloittaa koska niissä ihannoidaan minulle "vääriä asioita". Saan kuitenkin käydä juoksulenkeillä, olla koululiikunnassa, ratsastaa jne. Koulussa ruokailuni varmistaa kouluavustaja, kotona se joka sattuu olemaan kotona eli minua kytätään melko paljon. Nykyään kuitenkin kaupungilla ollessani kukaan ei kontrolloi syömistäni. Tällä hetkellä harrastan lukemista, ruuanlaittoa, leipomista, lenkkeilyä ja valokuvausta (jota seuraatkin täällä blogissa). Kiitos kysymyksistä :)
Kiva kuulla :) harmi kun et voi tanssia. asutko jossain suuressa kaupungissa muuten vai maalla? T:Tuntematon
VastaaPoistaNiin onkin oikeesti harmi. Ihan hirvee hinku :< Asun maalla n. 30km päässä Tampereesta.
VastaaPoistaKoska tulee uusia kuvia? :))
VastaaPoistaHeti kun ehdin ottaa. ;)
VastaaPoistaOlen itkenyt lakkaamatta
VastaaPoistaläpi päivän keväisen.
Ja minun sydämeni tuska
on vuorenkorkuinen.
Mutta pieni peipponen lensi
minun ikkunani taa.
Ja se lauloi hurmaantuneena,
ja sen riemua helisi maa.
Oi Jumala! Sydämessäni
on aivan pimeää.
Ja kuitenkin peipponen lauloi.
En voi sitä ymmärtää.