Rajalla: 2010

lauantaina, joulukuuta 25

Rauhallista ja kaikinpuolin kaunista joulua kaikille! ♥

lauantaina, joulukuuta 18

minä en kestä nähdä epäonnistumistani

sunnuntai, joulukuuta 12

Minä pelkään parantumista.

Pelkään ettei terve ja normaali elämä kuulu minulle,

etten ole sen arvoinen.

Minä en halua lihoa, en halua näyttää

terveeltä ja elinvoimaiselta,

vahvalta. En halua enää näyttää

joltakin jota en ole.

Minulle kuuluu sairas ja paha maailma,

olen ansainnut ne.

Luen kadehtien blogeja

jossa anoreksialle

elämänsä menettäneet

alkavat taistella sitä vastaan.

He tietävät ettei kukaan muu tee sitä heidän puolestaan.

Minä en jaksa taistella.

Minusta ei ole siihen.

Minä en saa.

Pääni tekee kaikkensa estääkseen sen.

Minä katselen muiden iloista elämää,

"en minä kuulu tuonne."

En edes pidä itseäni sairaana.

En ansaitse yhtäkään diagnoosia.

Olen vain epäonnistunut.

Jäänyt roikkumaan tyhjään elämään.

Tänään pienen hetken todella halusin parantua.

Uskoin olevani tarpeeksi arvokas elämään.

Tahdoin takaisin arkeen,

halusin juosta, tanssia, nauraa.
Pienen hetken.

Sitten menetin taas toivoni.

Minä pelkään etten osaakaan elää.

Etten enää muista.

Ennen "laitokseen" joutumista

mietin sitä joka päivä.

Miten eletään?

(vaikken muutenkaan käytä raskaasti meikkiä

niin päätin ottaa muutaman täysin luonnollisen kuvan,

kuva siis otettu heti saunomisen jälkeen

ja muokkaamattomia molemmat)

Olen nyt nuorisopsykiatrisella osastolla

eli kokovuorokautisella.

Ikävöin järkyttävän paljon kotiin,

olen tuolla niin yksin.

Turrun laitosmaisuuteen

ja vaellan haamuna käytävää edestakaisin.

sunnuntai, joulukuuta 5

Minuun koskee niin paljon.

Kaikki tämä syöminen,

tuntuu kuin mahalaukkuani

revittäisiin.

Olen niin yksin sairaalassa.

Niin loputtoman yksin

ja väsynyt.

Te saatte minut

vihaamaan vartaloani

niin paljon enemmän kuin

koskaan ennen.

perjantaina, joulukuuta 3

On todella vaikeaa kirjoittaa näin pitkän ajan jälkeen.

Sairaalassa on kamalaa,

olin kolme ensimmäistä päivää

letkuruokinnassa,

sitten tajusin että

samat kalorit tulee vaikken syökkään.

Aloin syödä ja sain sen pois.

Joudun syömään viidesti päivässä

epäinhimillisen kokoisia aterioita

ja kyllä, lihon hirveästi.

Ahdistus on vaikea kestää,

olen harkinnut karkaamistakin

kunnes tajusin että

minut saataisiin kyllä kiinni.

Tänään pääsin kotiin lomalle.

keskiviikkona, joulukuuta 1

Nöyrimmät anteeksipyynnöt:
jouduin sairaalaan lastenpolille
painon "normalisointiin" (=lihotukseen)
koska paino oli tippunu alle 46.

Lupaan pistää kunnon blogin perjantaina
kun pääsen kotiin muutamaks tunniks.

Toivottavasti ette hylkää blogin lukemista
tän katkon takia, kiitos jos ette.

Mulla ei oo aikaa tän pidempään blogiin:
oon nytkin sairaalan kahvilassa eikä
mulla oo aikaa.

sunnuntai, marraskuuta 21

Enkä vielä tänäänkään

tiedä mistä kirjoittaa.

keskiviikkona, marraskuuta 17

I know it's too late to stop the setting sun.

Outo paluu arkeen.

Naurua, puhetta, liikettä.

Olen jo kahtena päivänä ollut koulussa.

Ensimmäisenä monet tulivat

halaamaan, vaikkeivät tienneet

miksi olin ollut poissa.

Tuntui oudolta kun kukaan ei kysynyt.

Kukaan ei udellut.

Näinkö kauas olen ajautunut muista,

vai onko ihmiset todella näin

hienovaraisia?

Kävin tutustumassa lukioon johon

9-luokan jälkeen menen.

Siellä oli paljon ihmisiä,

tunsin itseni mitättömäksi.

Selailin "vanhoja" kuvia,

huomasin

etten koskaan muutu.

maanantaina, marraskuuta 15

Please don't censor your tears.

aamu

karjalanpiirakka

lounas

kaalilaatikkoa 1,5dl, kasviksia 1dl

välipala

keskikokoinen päärynä

päivällinen

nutridrink 200ml, kuiva ruisleipä + lohta 25g yht.

Älkää enää pakottako,

en pysty!

sunnuntai, marraskuuta 14

I feel so lost but what can i do?

250 vatsaa

lauantaina, marraskuuta 13

There was nothing left to feel when i fell into the night.

Pelkkää syömistä,

syömistä, syömistä.

Tunnen lihovani,

tunnen kuinka paisun jokaisen suupalan jälkeen.

Tunnen kuinka rasva tirisee minussa,

kuinka lihon enemmän ja enemmän.

En halua syödä,

en vain kestä tuottaa aina pettymystä.

Painoni muka tippuu,

en usko, kaikki vain huijaavat.

perjantaina, marraskuuta 12

But she can't change time, or what's growing inside.

Kuljin läpi torin,

ohi kaikkien leivonnaisien

ohi rasvaisten makkaroiden ja kalojen.

Minä hymähdin kun torikauppias

katsoi minua odottavasti.

keskiviikkona, marraskuuta 10

I try to make you see my side, but your eyes see right through.

On hetkiä,

jolloin vihaan

kaikkea.

tiistaina, marraskuuta 9

I look inside myself and see my heart is black.

Vaellan huoneesta toiseen

väljähtäneessä t-paidassa.

En tunne mitään.

Istun, nousen, ja jatkan vaeltamista.

Sanat tulevat mieleeni

"Alive or just breathing?"

sunnuntai, marraskuuta 7

I'm so confused, so hard to choose between the pleasure and the pain.

Syömistä ja

ahdistusta

potenssiin sata.

Päässäni hakkaa yksi ajatus:

en pysty tähän.

Tahdon tanssia,

piirtää kuvioita sormenpäilläni,

hengittää käsilläni.

Tahdon kertoa tarinan,

kirjoittaa sen varpaillani ilmaan.

Tahdon elää hetken.

lauantaina, marraskuuta 6

Even if I try to win the fight, my mind would overrule my heart.

Kokosin reseptejä kirjaan,

leivoin sämpylöitä mummun kanssa.
Hetken elämäni oli taas valoisaa.

Silti joka hetki tunsin

ettei sitä kestä kauaa

etten tule ikinä enää olemaan turvassa.

torstaina, marraskuuta 4

Where's my security? Behind my back it goes.

En pysty enää syömään

mutta ne pakottaa

ne tekee musta syöttöporsaan.

keskiviikkona, marraskuuta 3

I'm not strong enough to stay away.

(pahoitteluni siveyspoliiseille)

Sydämessäni on harvalyöntisyyttä,

selkäytimeni ei tuota enää paljoa valkosoluja

verenpaineeni on matala, niin kuin aina.

Sain ehdottoman liikuntakiellon.

En osaa ottaa noita vakavasti,

en osaa tarttua noihin lauseihin ja käsitellä niitä.

Jos sama meno jatkuu odottaa tiistaina

letkuruokinta.

En tunne olevani sairas,

en vain tunne niin.

maanantaina, marraskuuta 1

Cheers, darlin', cheers.

Is that alright give my gun away when it's loaded?

Verikokeissa aamulla.

Seitsemän pientä pulloa verta, pyörrytti,

tunsin elävästi

että veri valui pitkin kättäni.

Ensimmäinen päiväni avohoidossa.

Syöminen oli vaikeampaa kuin kotona,

lounaalla söin pakastevihanneskuutioita.

Saan huomenna ateriasuunnitelman

mutta tiedän etten tule noudattamaan sitä.

Viisi kertaa päivässä, mitä ne kuvittelee?

sunnuntai, lokakuuta 31

I wanna hear what you have to say about me.

Monta päivää, monta yötä

monta tuntia, monta sekuntia

monta hetkeä ja monta minuuttia.

Minä olen tuntenut tuskaa.

torstaina, lokakuuta 28

If you die i will die too.

(kuvassa kaunis serkkuni)

Pääni on niin raskas kivusta.

Tuntuu kuin joku hakkaisi aivojani.

Ehkä tänään kulutin mitä söin.

Valehtelen enemmän kuin koskaan

muttei kukaan huomaa.

aamu

puuroa

koulu

iltapäivä

ilta

lasagnea

keskiviikkona, lokakuuta 27

Love taught me to lie.

Sain tayssilta kirjeen jossa luki diagnoosi ja kaikkee musta.
Siinä luki että mun pitäis syödä kotona iha hullusti
(aamiainen, lounas, välipala, päivällinen, iltapala)
mut en tosiaan aio syödä niin paljoo!
Sit sain liikuntakiellon. Ne liiottelee.
Nii sit meen terkkarille "painovartiointiin".
Ja tayssiin verikokeihin yms.

(leikin mustikalla ja värjäsin käteni)

aamu

jugurttia

koulu

iltapäivä

ilta

5 pinaattilättyä, ruisleipä

tiistaina, lokakuuta 26

Arriving somewhere but not here.

Löysin tienpielestä n. 1km yhdestäkään talosta aivan ihastuttavan kissanpennun. Se oli valkoinen, likainen, nälkiintynyt ja huusi sydäntä särkevästi. Soitin äidille ja kysyin saanko ottaa se kotiin. Sain luvan. Huomenna yritän saada selville missä sen emo on. Jos en saa, yritän myydä/antaa sen jonnekkin, meillä kun on jo kaks kissaa.

Nimesin sen Smelly Catiksi!

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

aamu

puuroa + mansikoita

koulu

näkkäri

iltapäivä

kotiranskalaisia, 2 croisanttia

2 purasua seitipihviä, pistaaseja

ilta

caesar salaattia, pistaaseja

maanantaina, lokakuuta 25

Ei auta ruoka nälkään eikä väsymys taltu levossa.

Rakastuin Happoradion uuteen albumiin 'Puolimieli'. Se oli täynnä mielenkiintosia lyriikoita ja ihan hyviä biisejä.

"Aurinko paistaa

mutta se paistaa läpi vartalosta

minusta ei jää varjoja

elämä kulkee mutta se kulkee liian nopeasti

minusta ei jää jälkiä."

aamu

ruisleipä, 50g jugurttia

koulu

näkkäri

iltapäivä

n. 100g jäävuorisalaattia jossa tonnikalaa

ja kurkkua

ilta

puolikas pihvi, kananmuna, ruisleipä

mustikoita, pistaasipähkinöitä, kukkakaalia

niin paljon LIIKAA.

sunnuntai, lokakuuta 24

I got a place where all my dreams are dead.

Aattelin nyt yhen anonyymilukijan toivomuksesta tehä tämmösen kyselyblogin, eli saatte kysellä multa mitä tahansa. Jos menee liian henkilökohtaseks niin sanon etten halua vastata mutta veikkaampa että jos joku multa jotain kysyy niin pyrin jotenki ainakin vastaan.

joten sana on vapaa.

lauantaina, lokakuuta 23

Every morning I walk towards the edge and throw little things off.

Tuntuu että olen puristumassa kasaan.

Käsivarsistani katoaa voima

selkäni kyyristyy kasaan

sormeni tärisevät

mieleni hapuilee sanoissa, ei löydä oikeita.

Silmitön raivo sisälläni kasautuu,

tukahdutettuna lopulta sulkee ajatukseni kokonaan.

Nousen rappuset ylös, portaan kerrallaan,

en näe, en kuule, en tunne.

Haluan elää mutten tiedä miten, en osaa.

En tiedä haluanko edes opetella.

Toisinaan tahdon luiskahtaa tiedottomaan.

Olen niin väsynyt,

pää painuu polviin.

aamu

kuiva ruisleipä

päivä

2 porkkanasämpylää

ilta

lasagnea, puolikas keksi

+ vettä

perjantaina, lokakuuta 22

But I could never find the words to say stay, stay.

minä ja serkkuni

tiistaina, lokakuuta 19

Six billion people just one name.

sunnuntai, lokakuuta 17

No need to say goodbyes.

aamu

puuroa + mansikkaa

n. 20g ben & jerrysiä

päivä

5 lihapullaa (?!), peruna,

kukkakaalia, raejuustoo, leipä

+ vettä 6dl

Take me as I am.

Päätin muutamien kommenttien ja oman heräämiseni ansiosta vähän siivota tän blogin kuvia.

Niitä on tai oli täällä lähinnä siis siks, että tahdoin nähdä omaa "edistymistäni" ja tykkään myöskin kuvata enemmän vähäpukeisia ihmisiä. Ehkä tää liittyy siihen että haluan saada sen ihmisen "todellisen minän" kuvaan ja haluan nähdä kuvissa totuuden, ihmiset laskelmoi ja piiloutuu niin paljon puhuessaan. Aidolla katseella tai vähäpukeisella vartalolla ei voi valehdella, kuvasta näkyy siis todellisuus. Oon aina ihaillu rehellisyyttä vaikken sitä usein kestäkään. En myöskään ite oo kauheen rehellinen persoona, etenkään nykyään.

Ei kauhee, alko taas nukuttaan hirveellä voimalla kun otin lääkkeen.

Kävin siis viime torstaina Pitkäniemessä juttelemassa lääkärin ja erikoissairaanhoitajan kanssa siitä mun päiväosastolle menosta. Sinne siis tutustuun ens perjantaina ja hoitoon kahenviikon päästä. Mulla on vaan yks hoitojakso eli oon vaan kaks viikkoo siellä joka vaikuttaa oudolta. Luuleeko ne että parannun kahessa viikossa? No mut sain siis niitä lääkkeitä ja niillä on unettava vaikutus, se lääkäri jo sillon varottikin.