EAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARRRRRGHHHHHH

Tää päivä on kauniisti sanottuna perseestä. Mitä muuta voikaan tosin maanantailta odottaa?

Noh, kyllähän tää ihan söpösti alkuun lähti: 47.9, jonka jälkeen jugurttia joku 100g. Sen jälkeen sitten kovin moni asia ei mennykkään hyvin. Alkajaisiks, mun laukku hajos. Heti perään sitten meinasin myöhästyä taksista, taas.

Koulussa nyt meni miten meni, ei ollu kauheen hyvä fiilis kun V (mun kaveri) oli ihan maassa ku sillä oli aika värikäs lauantai. Ruokailussa söin kanaa + riisiä.. ei hyvä.

Tulin sitten kotiin ja heti koneelle. Aloin sit juttelee M:n kanssa aluks ihan normia mut sit se veti mukaan tän mun ruualla pelaamisen. En ymmärrä miks ihmeessä olin kertonu sille sen hoito jutun?! Oon ollu vissii aika ajattelematon kipeenä. No mut jokatapauksessa se heitti kivasti paskaa niskaan mesessä, kopsailen tähän loppuun jotain. Ihmiset ei oikeesti ymmärrä kuinka helvetisti mä kärsin ihan sen takia että tiedän niiden olevan musta huolissaan. Mä kärsin siitä koko ajan, joka päivä mua joku muistuttaa kuinka paha ihminen oon kun satutan muita. Kyllä mä sen tiedän jo etukäteen: oon paha oon paha oon paha teen väärin! Mun vaan on pakko laihtua, pakkopakkopakko. Yhtälailla pakko kun muille ihmisille on hengittäminen. En selviä ilman sitä, ilman laihtumista mä murrun, masennun. En ansaitse mitään tervettä oloo, mun on pakko vaan laihtua, mä en saa syödä. Sitten kun sanon että voit sä mut hylätä etten satuttais sua enää niin kaikki kysyy "Haluaksä musta eroon vai?"

Musta tuntuu että mun on kohta pakko katkasta muutamia ihmissuhteita ihan sen takia etten enää satuta niitä. Ehkä mä ansaitsen olla yksin.

Palaten kuitenkin tähän päivään, oon syöny tänään ihan hirveesti. Niinkun oikeesti paljon.
Aamu: jugurttia
Koulussa: kanaa + riisiä

Iltapäivällä: 2 lihapullaa + 1 pieni peruna

Illalla: kinuskikakunpala, 5 keksiä, 1 dumle, pistaasipähkinöitä ja paahtoleipä

Eieieieieiei, mua kaduttaa niin paljon että tekee mieli itkee. Noiden herkkujen jälkeen harkitsin taas oikeesti oksentamista. Tuli niin paska olo ja syyllisyys. En kuitenkaan uskaltanu taaskaan, vitun oksennusfobia. Lähin kyllä heti syömisen jälkeen käveleen tunniks tonne ettei kaikki menis heti mun vaivalla saavutettuun alle 48:n vartaloon mutta illallahan sen näki: 48.3.
Mä vihaan itteeni tänään, niin syvästi vihaan.

Loppukevennykses palasia mesekeskustelusta.

Kuinka paljon voi vihata mitään?

M:	"Mun mielestä oot menny vähä liian pitkälle ton juttus kanssa...
	ja sä et tiedäkkään kuinka mun tekis mieli, vaan sun hyväks... (kertoo äitille tästä syömisjutusta) Vaikka siinä menis meiän ystävyys koska toi on sulle jonkinlainen elämäntapa musta tuntuu.." "Mutta sä et tiedä millä sä leikit. ja siis toi oikeesti muuttaa sua jo ihmisenä niin paljon, että tässä vaan kärsii kun joutuu kattoon vierestä." "no siis susta tulee vähän semmonen joka kiinittää johonkin pikkujuttuihin hirveesti huomiota, sillain että ne alkaa "ärsyttää" sua, vaikka niissä ei ois normaalisti mtn semmosta. Siis susta tulee kärttysämpi" "Ja et sä voi oikeesti edes kuvitella paljon tää ees koskee muhun" "Ja sä et voi tietää sitäkään mitä K joutuu käymään läpi" "Jahas et halua satuttaa ketään no sitäpä sä teet tietoisesti kokoajan"